perjantai 10. huhtikuuta 2015

Piristystä päivään kukkakaupasta



Koska vointini on sairastelun vuoksi ollut viikon verran varsin heikko, on elämä jumiutunut täysin neljän seinän sisään. Normaalisti harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa, mutta nyt jo pelkkä postilaatikolla käyminen on tuntunut suurelta liikuntasuoritukselta, ainakin jos sen aiheuttamasta hikoilusta voi mitään päätellä. Niinpä olen viime päivinä saanut eniten nautintoa kasvien hoidosta.

Kevät porhaltaa kovaa vauhtia eteenpäin ja vaikka ulkona ei vielä vihreää ainakaan täällä näy, niin sisällä olen jo kovasti saanut iloa pienten taimieni hoitamisesta. Kun ei niitä kasveja voi koko aikaa olla kastelemassa, niin siksi kai sain tänään päähäni, että haluan käydä kukkakaupassa. Että saan siis lisää jotain, mitä kastella. Ja halusin myös pihalle narsisseja. Niinpä A:n työpäivän jälkeen piipahdimme kukkakauppaan hakemaan "jotain". 




Kukkakaupan pihalla olevasta valikoimasta nappasin meille terassille tetenarsisseja, joiden muoviruukun myyjä peitti kietomalla sen keväisen vihreään kuitukankaaseen. Sisällä kaupassa huomioni kiinnittyi hauskaan viininpunaiseen oksaan, jonka nimeksi selvisi kyselyiden jälkeen ikilatva. Näin jo kaupassa mielessäni miten tyylikkäältä yksi ikilatva simppelisti korkeassa maljakossa näyttäisi, joten sellainen sitten tarttui mukaan. Myös liljanoksat houkuttelivat kovasti ylellisyydellään ja pian aukeavilla valtavilla valkoisilla nupuillaan, mutta ne päätin jättää vaikka sitten seuraavaan kertaan. Koska halusin lisäksi jotain pidempiaikaista hoidettavaa, niin päädyin vielä kaappaamaan itselleni mukaan suloisen oliivipuun. Tosi uniikkia, tiedän. Oliivipuu pääsi tällä erää tv-hyllystöön, jossa se saa melko paljon valoa. Katsotaan viihtyykö se siinä. Olen kuullut oliivipuiden olevan varsin vaativia tapauksia sijaintinsa suhteen, joten nähtäväksi jää mistä se lopullisen sijoituspaikkansa lopulta löytääkään. Suojaruukku sille pitäisi vielä hankkia ja pohdiskelen tällä hetkellä betoniruukun ja harmaan Uashmama -paperipussin välillä.


Kivasti mieli piristyi näiden uusien arjen ilostuttajien ansiosta ja raivasin (hidastetulla nopeudella lattialla istuen) sohvapöydän pitkästä aikaa siihen kertyneen tavaravuoren alta esiin. Heitin siihen vielä päälle äidiltäni lainassa olevan valkoisen pöytäliinan kaksinkerroin taitettuna, ja kylläpä olohuoneen ilme raikastui kummasti! Kuvista on taktisesti rajattu pois mm. pyykkiteline... Kuitenkin näinkin pienellä jutulla on iso vaikutus ja kun oma vointi (ehkä) paranee hieman päivä päivältä, niin josko sitä jonain lähipäivänä jaksaisi järjestellä kodin muutenkin. Vähän kerrassaan. Lakanat vaihdettiin eilen, tosin yöllä hikoilin ne jälleen läpimäriksi. On tämä sairastaminen kyllä niin vihoviimeistä hommaa. Onneksi kuitenkin lähestyvä kesä ja ihanat pihasuunnitelmat pitävät mielen positiivisena! Ja pihasuunnitelmia minulla onkin kovasti, mutta niistä lisää taas joku toinen kerta!

Oikeassa alakulmassa vihertää daalian, jonka latvoin eilen, jotta se haarautuisi eikä vain kasvaisi pitkäksi ja honteloksi.




2 kommenttia:

  1. Pöytäliina näyttäisi vielä mukavammalta silitettynä, mutta silittäminen on kyllä melkoisen hikistä hommaa, varsinkin sairaana!

    VastaaPoista
  2. Miten arki eroaa juhlasta, jos on aina pöytäliinat silitettynä? Minä sitäpaitsi tykkään ryppyisistä tekstiileistä, sopivan rennon näköisiä. Enkä kyllä olisi jaksanutkaan silittää.

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!