torstai 30. elokuuta 2018

Paluu arkeen

Nyt on häät takana päin, ja kerron niistä vielä lisää tulevaisuudessa. Maistiaiskuvat saatiin jo häiden jälkeisenä maanantaina, ja ne löytyvät instastani. Loppuja odotellaan vielä, ja tämän viikon aikana niiden pitäisi olla valmiita. Jännittää!



Meidän perheessä alkaa ensi viikolla aivan uudenlainen arki, kun minä jatkan sisustusalan opintojani, ja lapsi menee päiväkotiin. Olemme viime viikosta alkaen käyneet tutustumassa päiväkotiin, ja tosi hienosti on mennyt. Tyttö on niin itsenäinen, että unohtaa äidin lähes portilla ja lähtee innoissaan leikkimään kavereidensa kanssa! Tänään piti mennä viimeisen kerran ennen hoidon aloitusta vähän pidemmäksi päiväksi; ulos leikkimään, lounaalle ja päiväunille. Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen päiväkotiflunssa tuli jo nyt! Onneksi lapsen vointi on hyvä, ja minä olen vielä kotona, joten hyvin on aikaa sairastaa. Kunhan paranisi ensi viikon alkuun mennessä, jotta heti ei tarvitse jäädä ensimmäisiltä tunneilta pois.

Mieskin vaihtoi työpaikkaa loppukeväästä, ja arjen rytmi on aivan erilainen. Sen sijaan, että mies menisi illalla lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, ehdimme nyt viettää pari kolme tuntia ihan kahdestaan! Toki mies tulee nyt töistä aiempaa myöhemmin, mutta jotenkin olen viime aikoinajaksanut paremmin lapsen kanssa kahdestaankin. Olo on häiden jälkeen ollut kovin seesteinen (enkä tarkoita että olisin ollut häistä hirveän stressaantunut, vaan enemmänkin oman ajan tarve on vähentynyt kun tiedän sen vähenevän kohta hoidon alkamisen myötä minimiin), ja olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta enemmän kuin koskaan. Pikku-A puhuu jo todella paljon (8 sanan lauseita, jne. selittävää puhetta), joten hänen kanssaan on ollut hurjan helppoa, kun asioista voi jo jutella. Uhmakiukkujakin meillä on tosi harvoin, vaikka tässä 2 vuoden iässä sen pitäisi olla pahimmillaan. Pistän hyvän itseilmaisun piikkiin, helppo selvittää kiukut, kun hän osaa jo kertoa mikä harmittaa! Muutenkin hän touhutessaan selittää lähes koko ajan mitä tekee, samanlainen papupata kuin äitinsäkin.

  


Mitenkäs teillä muilla on arki lähtenyt käyntiin? Minua vähän jännittää mitä tuleman pitää, sillä muutos on aiempaan nähden valtava. Miten hoidossa sujuu (sitä jännitän ehkä vähiten, pikku-A on  samanlainen kuin minä pienenä, eikä juuri äitiä tunnu kaipaavan kun on muuta kivaa tekemistä), miten paluu opintojen pariin sujuu (varsinkin kun omat luokkalaiseni opiskelevat jo viimeistä vuotta, kun minä hyppään toiselle täysin vieraiden ihmisten pariin), miten ehdin mahduttaa aikatauluihin liikunnan, kun lapsen päiväkodista hakeminen osuu lähes aina minulle. Paljon kysymyksiä, joihin vastaukset löytynevät lähiviikkojen aikana asioiden edetessä omalla painollaan. 

Eniten haikeutta tuottaa kuitenkin kotonaoloajan päättyminen. Oli suuri etuoikeus saada olla kotona oman lapseni kanssa, ja vaikka taloudellisesti se onkin välillä (lue: koko ajan) tehnyt aika tiukkaa, uskon että sen arvoa ei voi rahassa mitata. Lapsella on nyt erinomaiset lähtökohdat selviytyä päivistä ilman vanhempia lähellä, ja uskon hänen enemmänkin nauttivan siitä, että tekemistä riittää ja saa touhuta päivät pitkät kavereiden kanssa. Muutos on varmasti minulle vaikeampi, varsinkin kun tytön hyvien unenlahjojen ansiosta olen saanut nukkua pitkälle aamuun. Se luksus loppuu nyt, sillä rytmiä on käännetty niin, että siirtymä päivähoitoon olisi mahdollisimman jouheva. Onneksi kirkasvalolamppu auttaa aikaisissa aamuheräämisissä. Kunhan tämä lapsen flunssa on saatu paranneltua, olemme valmiita uuteen arkeen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!