keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Habitare 2018

 
Lapuan Kankureiden osaston pehmeitä tekstiilejä.


Tänään alkoi sisustusalan toinen vuoden kiinnostavimmista tapahtumista (asuntomessujen lisäksi), eli Habitare-messut. Kävin sisustusalan opiskelijastatuksen puolesta tutustumassa messuihin tänään klo 9 jälkeen, jo ennen ovien aukeamista muulle yleisölle. Herätyskello soi 4.30 ja junassa olin tuntia myöhemmin. Kiertelin messuilla parin tunnin verran, ennen kuin kiirehdin takaisin junaan ja nyt istun jo kotimatkalla, kohta ollaan jo Kuopiossa! Ehdin juuri sopivasti perille hakeakseni lapsen päiväkodista <3. Olisi toki ollut ihanaa kierrellä vähän enemmän rauhassa ja pysähtyä jututtamaan tuttuja kasvoja, mutta tällä kertaa päädyin palaamaan jo 11.25 lähteneellä junalla 14.25 sijaan. Olisipa tuossa välissä ollut edes yksi junavuoro!

No mitä messuilta jäi käteen näin lyhyessä ajassa? Paljon inspiraatiota, useita kännykkäräpsäisyjä (eväiden vuoksi järkkäri ei mahtunut laukkuun, valintojen maailma), ja muutaman tutun kanssa pikaiset kuulumisten vaihdot. Tänä vuonna messuilla oli selvästi pinnalla värit, luonnon materiaalit, ja pehmeät tekstiilit. Värimaailma oli pääsääntöisesti hyvin syksyinen, ja pehmeän luonnollista väriskaalaa piristi hempeät pastellit ja syvät murretut sävyt. Aivan ihania värejä ja materiaaleja! Tässäpä vähän maistiaisia messutarjonnasta:


Marimekon syksyiset sävyt ihastuttivat.

   
Woodnotesin osastolla vallitsivat luonnonmateriaalit.

   
Hakolan herkullinen vaaleanpunainen sävy yhdistyi kauniisti sinapinkeltaiseen. 

    
Hakola. 

    
Matrin petaukset houkuttelivat syksyisissä sävyissään. 

  
Asun-lehden osastolla oli vahvoja värejä... 

      
...ja neutraaleja, luonnonläheisiä sävyjä.  

 
Näyttäviä valaisimia...

      
...ja kutsuvia tekstiilejä. 

   
Annon osastolla pääroolissa olivat pehmeät matot.  

    
Tapio Anttila Collectionin osastolla oli mökkimäinen tunnelma.

      
Tapio Anttila Collection.

   
Honkarakenteen suloisten Kontti-mökkien sisustuksen on suunnitellut Maru Hautala.

 
Kontissa oli kotoisa tunnelma.

   
Deko-lehden osasto oli täydessä kukassa. 

  
Cellon keittiön on suunnitellut Valkoinen Harmaja -blogin Suvi.

  
Teemu Järven uusia eläinhahmoja. 

 
Upea Teemu Järven seinävaate.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Ensimmäinen päiväkotipäivä



Meillä alkoi eilen aivan uusi elämänvaihe, kun 2-vuotias tyttäremme aloitti päivähoidon. Olimme käyneet kahden edeltävän viikon aikana muutaman kerran päiväkodin pihassa leikkimässä, ja olimme myös yhden pidemmän päivän aamu-ulkoilusta lounaaseen ja päiväuniin. Pikku-A leikki innokkaasti muiden lasten kanssa ulkona, ja lähti aina innoissaan päiväkotiin. Lounaalla ruoka maistui, ja päiväunille jäi kiltisti hoitajan kanssa, vaikka uni ei sillä kerralla tullutkaan. Toinen tällainen pidempi tutustumispäivä oli suunnitelmissa, mutta samana aamuna lapselle oli noussut vähän kuumetta, ja nenä vuoti kuin seula, joten jäimme kotiin toipumaan. Paria päivää myöhemmin tauti oli minullakin, mutta onneksi se oli molemmilla hyvin lievä ja pientä nuhaistuutta (ja itselläni äänen käheyttä) lukuunottamatta muutamassa päivässä ohi.

No, eilen sitten oli ensimmäinen päivä, kun pikku-A jäi hoitoon ilman vanhempia. A vei hänet, ja tyttö juoksi innoissaan portista sisään. Harmistus tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun isän täytyi lähteä. Onneksi oli kuitenkin toipunut nopeasti ja leikkinyt innoissaan muiden kanssa. Päiväuniakin oli nukkunut kaksi tuntia, vaikka kotona nukahtaa yleensä vasta päiväkodin päiväuniajan jälkeen, huolimatta runsaista yrityksistämme muuttaa rytmiä. 

Kun menin hakemaan tyttöä päiväkodista, kuulin iloisia kiljahduksia ja näin innokkaan pienen touhuamassa muiden kanssa pihalla. Hän ei aluksi huomannut saapumistani, mutta sitten huomattuaan kiljahti innoissaan: ”Äiti!”, ja halusi että tulen mukaan leikkimään. Leikimme hetken yhdessä, kunnes lähdimme tallustelemaan kohti kotia. Kävelimme käsi kädessä kotiin jutellen päivän tapahtumista. Kotona tankattiin läheisyyttä pötköttelemällä sylikkäin sohvalla ja leikkimällä yhdessä suosikkileikkejä. Yöllä heräsin pieneen ininään, mutta itkua ei kuulunut, ja ennen kuin ehdin reagoida, hän nukahti uudelleen. Varmasti päivän tapahtumat alkavat nyt tulla uniin, kun on niin paljon uutta yhdellä kertaa. Tähän olin jo henkisesti varautunut varsinkin, kun tähän asti yöheräämisiä ei ole ollut sen jälkeen kun pikku-A täytti 1 v 2 kk:tta. 



Eli ihan mukavasti on lähtenyt meidän hoitotaival käyntiin, vaikka pieniä alkukankeuksia havaittavissa onkin. Pohdin pitkään sopivaa hoidon aloittamisaikaa, koska alunperin olin ajatellut olevani lapsen kanssa kotona sen perinteisen 3 vuotta. Päädyimme kuitenkin aloittamaan hoidon nyt, koska lapsemme on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin itse olin pienenä. Reipas, itsenäinen ja hyvin sopeutuvainen. Lisäksi on tuntunut jo jonkin aikaa, että hän olisi valmis kasvattamaan maailmaansa kodin seinien ulkopuolelle, ja omia kavereita on selvästi kaivannut jo pidemmän aikaa! Toki olemme reissanneet paljon, ja kavereitakin pikku-A:lla on, mutta emme näe niin usein kuin tyttö haluaisi. Toinen syyn hoidon aloittamiselle nyt oli kesken olevat opintoni, joita on vielä jäljellä 3 vuotta. Koin, että opintoihin palaaminen olisi vain vaikeutunut taukoa pitkittämällä, ja taloudellisistakin syistä olisi mukavaa päästä työelämään mahdollisimman pian. Oikea aika tuntui siis olevan nyt, vaikka olisikin ollut ihanaa olla vielä kotona. Toisaalta hirveän mukavaa päästä pitkästä aikaa muidenkin haasteiden, kuin äitiyden ja kodinhoidon, pariin! 

Mukavaa syksyn alkua teille kaikille, ja tsemppiä muillekin päivähoidon aloittaville! Olkoon hoidon myötä tulevat tautimme lieviä ja vähäisiä!

torstai 30. elokuuta 2018

Paluu arkeen

Nyt on häät takana päin, ja kerron niistä vielä lisää tulevaisuudessa. Maistiaiskuvat saatiin jo häiden jälkeisenä maanantaina, ja ne löytyvät instastani. Loppuja odotellaan vielä, ja tämän viikon aikana niiden pitäisi olla valmiita. Jännittää!



Meidän perheessä alkaa ensi viikolla aivan uudenlainen arki, kun minä jatkan sisustusalan opintojani, ja lapsi menee päiväkotiin. Olemme viime viikosta alkaen käyneet tutustumassa päiväkotiin, ja tosi hienosti on mennyt. Tyttö on niin itsenäinen, että unohtaa äidin lähes portilla ja lähtee innoissaan leikkimään kavereidensa kanssa! Tänään piti mennä viimeisen kerran ennen hoidon aloitusta vähän pidemmäksi päiväksi; ulos leikkimään, lounaalle ja päiväunille. Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen päiväkotiflunssa tuli jo nyt! Onneksi lapsen vointi on hyvä, ja minä olen vielä kotona, joten hyvin on aikaa sairastaa. Kunhan paranisi ensi viikon alkuun mennessä, jotta heti ei tarvitse jäädä ensimmäisiltä tunneilta pois.

Mieskin vaihtoi työpaikkaa loppukeväästä, ja arjen rytmi on aivan erilainen. Sen sijaan, että mies menisi illalla lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, ehdimme nyt viettää pari kolme tuntia ihan kahdestaan! Toki mies tulee nyt töistä aiempaa myöhemmin, mutta jotenkin olen viime aikoinajaksanut paremmin lapsen kanssa kahdestaankin. Olo on häiden jälkeen ollut kovin seesteinen (enkä tarkoita että olisin ollut häistä hirveän stressaantunut, vaan enemmänkin oman ajan tarve on vähentynyt kun tiedän sen vähenevän kohta hoidon alkamisen myötä minimiin), ja olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta enemmän kuin koskaan. Pikku-A puhuu jo todella paljon (8 sanan lauseita, jne. selittävää puhetta), joten hänen kanssaan on ollut hurjan helppoa, kun asioista voi jo jutella. Uhmakiukkujakin meillä on tosi harvoin, vaikka tässä 2 vuoden iässä sen pitäisi olla pahimmillaan. Pistän hyvän itseilmaisun piikkiin, helppo selvittää kiukut, kun hän osaa jo kertoa mikä harmittaa! Muutenkin hän touhutessaan selittää lähes koko ajan mitä tekee, samanlainen papupata kuin äitinsäkin.

  


Mitenkäs teillä muilla on arki lähtenyt käyntiin? Minua vähän jännittää mitä tuleman pitää, sillä muutos on aiempaan nähden valtava. Miten hoidossa sujuu (sitä jännitän ehkä vähiten, pikku-A on  samanlainen kuin minä pienenä, eikä juuri äitiä tunnu kaipaavan kun on muuta kivaa tekemistä), miten paluu opintojen pariin sujuu (varsinkin kun omat luokkalaiseni opiskelevat jo viimeistä vuotta, kun minä hyppään toiselle täysin vieraiden ihmisten pariin), miten ehdin mahduttaa aikatauluihin liikunnan, kun lapsen päiväkodista hakeminen osuu lähes aina minulle. Paljon kysymyksiä, joihin vastaukset löytynevät lähiviikkojen aikana asioiden edetessä omalla painollaan. 

Eniten haikeutta tuottaa kuitenkin kotonaoloajan päättyminen. Oli suuri etuoikeus saada olla kotona oman lapseni kanssa, ja vaikka taloudellisesti se onkin välillä (lue: koko ajan) tehnyt aika tiukkaa, uskon että sen arvoa ei voi rahassa mitata. Lapsella on nyt erinomaiset lähtökohdat selviytyä päivistä ilman vanhempia lähellä, ja uskon hänen enemmänkin nauttivan siitä, että tekemistä riittää ja saa touhuta päivät pitkät kavereiden kanssa. Muutos on varmasti minulle vaikeampi, varsinkin kun tytön hyvien unenlahjojen ansiosta olen saanut nukkua pitkälle aamuun. Se luksus loppuu nyt, sillä rytmiä on käännetty niin, että siirtymä päivähoitoon olisi mahdollisimman jouheva. Onneksi kirkasvalolamppu auttaa aikaisissa aamuheräämisissä. Kunhan tämä lapsen flunssa on saatu paranneltua, olemme valmiita uuteen arkeen!


torstai 26. huhtikuuta 2018

Vinkkini vahasinettien tekoon



Vahasinetti on tyylikäs tapa viimeistellä hääkutsu, ja sillä voi tuoda kutsuun lisää persoonallisuutta ja tekstuuria. Sinetti on yhtä aikaa sekä ihanan vanhahtava, että trendikäs, ja sen teko on helppoa ja aika hauskaakin! Tein itse hääkutsuihin sinettejä ensimmäistä kertaa, ja jaan nyt teille vinkkini siihen miten sinetin teko onnistuu mahdollisimman hyvin ensikertalaiseltakin.

Sinetin ja vahat tilasin Etsyn kautta Kiinasta. Jännitin vähän mitä saan, ja milloin tuotteet saapuvat, mutta onnekseni ne tulivat luvatussa ajassa ja olivat juuri mitä olin tilannutkin. Tilasin molemmat samalta myyjältä, jotta toimitusaika olisi sama. Ja oman kokemukseni perusteella voin suositella ko. myyjää, sinettiin linkki tässä, ja vahat löytyvät täältä. Vahaa on olemassa kahdenlaista, mureneva ja ”sitkeää”. Koska halusin että vaha selviää postin käsittelystä, mureneva oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Luin keskustelupalstoilta, että Kiinassa myydään tätä ei-mureneva vahaa, joten sen takia uskalsin tilata Kiinasta. Annostelua helpottaakseni tilasin valmiita sydämenmuotoisia annospaloja. Yhdestä palasta sai tehtyä yhden sinetin, joten ei tarvinut pelätä että vaha loppuu kesken. Niiden sulattamista varten tilasin myös pienen vahalusikan, koska olin lukenut, että vaha ei enää siitä irtoa, enkä halunnut uhrata yhtä lusikoistani. Linkki lusikkaan täällä, valitsin tuon pienen koon. 

 
Sinettiin valitsin meidän nimikirjaimet kauniilla fontilla. 


Sinetin voi tehdä joko suoraan kuoreen, tai leivinpaperille ja liimata sitten paikalleen. Itse suosittelen tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa varsinkin ensikertalaisille. Etuna on se, että epäonnistuneen sinetin voi sulattaa ja tehdä uudelleen. Lisäksi saa hieman harjoitella, ja kuoreen voi kiinnittää vain onnistuneita sinettejä. On myös mahdollista, että vaha menee kuoresta läpi ja jättää jäljen kutsuun. Tämä voi toki käydä myös liiman kanssa, ja siksi sujautin kuoren sisään pienen palan paperia suojaamaan kutsua liimalta. 

Sinetin tekoon tarvitset siis:
- sinettileimasimen
- vahaa
- kynttilän (myös kuumaliimapyssyyn sopivaa vahaa on saatavilla)
- vahalusikan
- leivinpaperia
- pienen kupin vettä/jäitä varten
- paperia
- liimaa sinetin kiinnittämiseen



  
Vahasinettien tekoon tarvittavat välineet.


Tee näin:
1. Valmistele askartelupaikka. Laita leivinpaperi tasaiselle, kuumuutta kestävälle alustalle, ota pieneen kuppiin jäitä tai kylmää vettä, laita paperia valmiiksi kupin viereen, avaa ikkuna (vaha voi kärytä aika paljonkin) ja sytytä kynttilä.  

2. Laita vahapala lusikkaan ja pidä sitä kynttilän päällä, irti liekistä. Anna vahan sulaa kokonaan.

 
Sulata vaha lusikassa kynttilän päällä. 


3. Kaada vaha leivinpaperille, ja laske sinettileimasin vahan päälle. Voit hieman pyöräyttää leimasinta vahan pinnassa (pinnan suuntaisesti) ennen kuin annat sen painua vahaan. Näin vaha leviää paremmin leimasimen alle, ja sinetistä tulee helpommin ehjä. Liike on pieni! Älä paina sinettiä vahaan, vaan anna sen laskeutua omalla painollaan. 

4. Anna leimasimen olla vahan päällä kunnes vaha on jähmettynyt kokonaan. Tässä kestää n. 30 s. Tämän jälkeen irrota valmis sinetti leimasimesta ja laita leimasin jäähtymään kuppiin jäiden tai kylmän veden päälle. Kylmällä leimasimella saat kauniimpia sinettejä.

 
Valmiita vahasinettejä. 


5. Kuivaa leimasin huolellisesti erityisesti kuviokaiverruksen kohdalta. Jos kaiverrukseen jää vesipisaroita, sinetin kuvioon jää niiden kohdalle reikiä. Jos teet sinettejä liukuhihnameinigillä, kannattaa uusi vahapala laittaa sulamaan heti kun sinettileimasin on jäähtymässä. Vahalusikan kannattaa laskea aina alassuin, sillä muuten vahaa valuu lusikan ulkopuolelle, ja se käryää ikävästi seuraavaa vahapalaa sulattaessa.

6. Liimaa valmis sinetti kuoren päälle liimalla. Itse käytin pikaliimaa, mutta tähän tarkoitukseen voi sopia muukin liima.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua, kertokaahan kommenteissa jos kokeilette! Lisävinkit voi myös laittaa kommenttilaatikkoon. Mukavia askarteluhetkiä!

PS. Älkää polttaako itseänne vahalusikkaan tai vahaan!

Tänään tasan 100 päivää häihin <3

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hääkutsut graafikolta

Hääpäivä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, ja on aika saada kutsut maailmalle. Päädyimme tilaamaan kutsut graafiselta suunnittelijalta, joka käyttää kutsuessaan käsin tehtyä kalligrafiakirjoitusta. Kutsuista halusimme hyvin selkeälinjaiset ja tyylikkäät. Kortin etupuolelle tuli kutsuteksit, ja kääntöpuolelle hääinfo, jossa on meidän häänettisivujen osoite. Sivujen kautta voi ilmoittautua häihin, ja lisäksi keräämme sinne tietoa juhlapaikasta, osoitteet kartalla, ja ohjeita pysäköintiin. Tosi näppärää!

Kutsut tilasimme Willow visualsilta, koska pidän kovasti hänen tyylistään. Instagramin puolelta bongasin mieluisan kutsumallin, jonka pohjalta graafikko Petra suunnitteli meille kutsut meidän omilla teksteillämme. Halusin meidän nimet, sanan ”tahdon” ja infopuolen otsikon kalligrafialla, muuten Petra valitsi fontit ja lisäsi kivan kehyksen tekstien ympärille. Paperiksi valittiin luonnonvalkoinen, puuvillapaperi, jonka pehmeä tekstuuri tuo lämpöä yksinkertaisen graafisen ulkoasun vastapainoksi. Lisäksi tilasin etsystä sinettileimasimen meidän nimikirjaimilla, sekä shamppanjanväristä sinettivahaa. Sinetti toi kutsuihin sen viimeisen silauksen, ja vähän juhlavuutta. Pääsin myös itse askartelemaan edes jotain ;).

Sinetit tuovat kutsuihin viimeisen silauksen.

Kutsut saapuivat postissa pääsiäisviikon tiistaina, joten pääsiäisenä saimme jaettua ainakin kolmanneksen, kun kokoonnuimme sukulaisteni kanssa juhlimaan ukkini 90-vuotisjuhlia. Kuorten kanssa tulikin hieman tiukempaa, koska kun kutsut saapuivat, huomasin niiden olevan hirman ostamiani kuoria suuremmat. Note to self - tarkista jatkossa myös tarkat mitat A-luokituksen lisäksi... Niinpä päädyin keskiviikkona tilaamaan myös kuoret Willow visualsilta, sillä Petralla oli varastossa tarpeeksi oikeankokoisia kuoria (joiden löytäminen netistä osoittautui yllättävän haastavaksi), ja pikakirjeenä ne ehtivät seuraavaksi päiväksi juuri ennen pääsiäspyhiä. Se säästöyritys ei siis mennyt ihan nappiin, mutta onneksi keksin käyttää valmiiksi kirjoitettuja kuoria sitten ristiäisten kiitoskorttien jakamiseen (miten niin ”vähän” myöhässä, eikö 2 vuoden sisällä juhlasta ole ihan tarpeeksi ajoissa?), joten nekään eivät mene hukkaan.

Kutsun etupuoli.

 
Kutsun takana on hääinfo. 

 Kuoret kirjoitin itse käsin, viivotinta apuna käyttäen (pitäähän tekstien olla suorassa ja keskellä!). Tein ensin apuviivat ja kirjoitin nimet lyijykynällä, jonka jälkeen kirjoitin vielä päälle ohuella tussilla ja kumitin lyijykynän jäljet pois. Onneksi olin jo syksyllä alkanut harjoitella käsin kirjoittamista, joten sain mielestäni oikein nätit tekstit aikaiseksi, vaikka harjoittelu ei olekaan ollut ihan yhtä ahkeraa, kuin alunperin olin ajatellut.

 
Valmiit kuoret näyttävät tältä. 
Tällä viikolla kirjoitan vielä loput kuoret, ja laitamme ne postiin. Yksi asia taas hoidettu! Häihin onkin tänään jäljellä enää 124 päivää, eli 4 kk ja 2 päivää! Viikonloppuna menemme teettämään miehelle puvun, mutta siitä kerron sitten lisää myöhemmin! 

lauantai 10. helmikuuta 2018

Häämatka varattu!!

Heippa hei taas! Kuten viimeaikaisesta postaustahdistakin ehkä huomaa, häiden järjestelyissä on ollut pieni suvantovaihe, kun tärkeimmät asiat tuli hoidettua jo viime vuoden puolella, ja loput onkin sitten sellaisia, että niitä ei ihan vielä kannata tehdä. Tai ainakin suurimmaksi osaksi näin. Yksi isompi juttu tuli kuitenkin tällä viikolla hoidettua, nimittäin häämatkan varaaminen! Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä Singaporeen.

Kuva Lee Aik Soon, Unsplash.

Matkakohteen valinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että sinne on turvallista lähteä lapsen kanssa. Meidän neiti kun on siinä kohtaa 2-vuotias, ja siksi liian pieni jäämään hoitoon viikonloppua pidemmäksi ajaksi. Haaveena oli lähteä häämatkalle jonnekin kauemmas, eksoottiseen kohteeseen, mutta en halua ottaa riskiä, että pieni sairastuisi dengue-kuumeeseen, joten kohteita täytyi hieman rajata. Mietimme pitkään Kreikkaa (Zakhyntoksesta olen kuullut paljon hyvää) helppona lapsiperhekohteena, kunnes päädyimme kuitenkin siihen, että haluamme jonnekin kauemmas. Kreikkaan on matalampi kynnys lähteä milloin vain.

Singapore on ollut haavelistallani jo suunnilleen vuodesta 2009, jolloin meinasimme A:n kanssa lähteä sinne - kunnes selvisi, että hotelliin kirjautumiseen vaadittiin vähintään 21 vuoden ikä, ja olimme molemmat liian nuoria. Silloin päätimme lähteä Singaporeen häämatkalle, ja niin sitten aiommkin lähes vuosikymmen myöhemmin tehdä. Lentomatka on pitkä (hieman alle 12 tuntia), ja maa on kallis, mutta muuten se vastaa toiveitamme oikein hyvin. Kohde on sopivan eksoottinen, lämmin, siisti ja turvallinen. Sieltä löytyy paljon tekemistä, ja lapsikin viihtyy. Erityisesti eläintarha kolahtaa varmasti koko perheelle! Eläintarhan lisäksi löytyy myös meriakvaario, Universal Studios ja vesipuisto. Aktiviteetteja, shoppailua, ja sekä kaupunki- että rantaloma samassa paketissa. Täydellistä!

Finnairilta löysimme suorat lennot tarjoushinnalla, jotka käytännöllisesti lennetään yön yli. Toivomme muiden matkustajien tavoin, että taapero nukkuu suurimman osan matkasta! Lähtö on hieman ennen puolta yötä, ja perillä olemme iltapäivällä. Takaisin päin homma toimii muuten samoin, mutta perillä olemme aamulla hieman ennen puolta seitsemää. Huoneen varasimme Marina Bay Sands -hotellista (kuvassa alla), koska kerrankos sitä. Hotellimme katolla 200 metrin korkeudessa sijaitseva Infinity pool on vain hotellin asukkaiden käytössä, ja onhan sinne päästävä, vaikka korkeanpaikankammoisena jonkin verran hirvittääkin. Once in a lifetime ja mitä näitä nyt oli. Olemme hotellissa seitsemän yötä, jospa siinä ajassa ehtisi tottua ajatukseen.

 
Kuva Sven Scheuermeier, Unsplash.
Nyt on jotain odotettavaa myös häiden jälkeiselle ajalle, matkalle lähdemme nimittäin vasta lokakuun loppupuolella. Matkakuume alkaa kovasti nousta jo nyt! Kaikki Singapore-vinkit otan innolla vastaan, nyt vaan kommenttiboksi laulamaan!

torstai 14. joulukuuta 2017

Sormusostoksilla - sovituskuvia timanttisormuksista

Kerroin edellisessä postauksessa sovitelleeni lukuisia sormuksia ennen kuin löysin omani. Osasta näistä tajusin ottaa kuvat, ja tässä postauksessa esittelen nyt nämä sormukset. Kuvat ovat laatua kännykkä ja pikaräpsäisy, joten pahoittelen jo näin etukäteen (osa on ihan kamalia!!). Idea näistä kuitenkin välittynee, ja laitan lisäksi timanttien painot, hintatiedot (suositushinta/myyntihinta, aina kannattaa kysyä tarjousta!) ja linkin jos sellaisen ko. sormukselle löydän.

Aloitin sovitteluni Kuopion Timanttisilta, ja siellä sovittelin tätä liikkeen oman Romanssi-malliston sormusta (mallinumero 2670-13871, hinta 2630 €). Ihastuin tähän, ja melkein jo päätin hankkivani tämän sormuksen myöhemmin. Sormuksen ostaminen ei kuitenkaan vielä tuntunut ajankohtaiselta, joten jätin asian hautumaan. Tässä myös mietitytti timanttien istutus, pelkäsin niiden raapivan ja tarttuvan esim. neuleisiin, tuntuivat sen verran teräviltä. Netistä en juuri tätä kokoa ole löytänyt, mutta tässä on hieman pienempi versio (yht. 0,37 ct) samasta mallista hintaan 1770 €. Sovittamani sormuksen timanttien yhteispainoa en ihan varmasti muista, mutta se taisi olla 0,47 ct.

Romanssi 2670-13871

Seuraavaksi menimme Kultajouseen, jossa sovittelin Princess- ja Story of Love -sormuksia. Princess-sormus timantilla (mallinumero 45079) yht. 0,4 ct, hinta 1990 € löytyy täältä.

Princess 45079

Princess-sormus shamppajan värisellä morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 40423) yht. 0,48 ct, hinta 2390 € löytyy täältä.

Princess 40423

Princess-sormus vaaleanpunaisella morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 45070) yht. 0,12 ct, hinta 1290 € löytyy täältä. Tähän olisin kaivannut rivitimantit runkoon, ja toki ne olisi siihen voitu tilauksessa lisätä. Silloin tämä olisi ollut käytännössä sama kuin tuo ensimmäinen Princess-sormus, erona vain eri keskikivi.

Princess 45070

Ja Story of Love (mallinumero 50528) yht. 0,5 ct, hinta 1990 € löytyy täältä. Tässä sormuksen runko oli tosi kapea, ja kihlasormukseni vieressä mielestäni liiankin kapea. Harmi etten ottanut kuvaa sormessa.

Story of Love 50528

Sovittelin sormuksia lisäksi siskoni kanssa Hämeenlinnassa, ja siellä kävimme Kultakeskuksen ja Narsakan liikkeissä.

Kultakeskusella sovittelin Kohinoorin sormuksia. Ensimmäisen sovittamani sormuksen keskikivenä oli upea jäänsininen sinisafiiri. Todellinen Suomi100-sormus! Tämä oli vähän tällainen villi kortti, ja safiiri oli niin upean värinen, että oli aivan pakko sovittaa sormusta. Tätä sormusta ei enää Kohinoorin nettisivuilta löydy, mutta Kohinoor-app:sta (jossa voi sovitella sormuksia ottamalla kuvan kädestään ja mallaamalla sormuksen päälle) löysin tämän Kuura-nimisen sormuksen, yht. 0,38 ct ja sinisafiirin halkaisija on 5 mm. Hinta on 2495 €.

Kohinoor Kuura 033-268VS-38)

Kuvakaappaus Kohinoor-app:sta.

Kukan mallinen Kohinoor-timanttisormus yht. 0,75 ct, hinta 4233 €. Tämä taisi olla poistomyynnissä, sillä en löytänyt sitä enää netistä, ja sormus oli tuolloin 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,75 ct


Kulmikas Kohinoor-timanttisormus yht. 0,34 ct, hinta 1895 €. Tämä oli myös poistomyynnissä ja 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,34 ct

Kohinoor Stella (033-240V-29) 0,17 ct + 12 * 0,01 ct, hinta 1595 €. Tätä sormusta on myös rivitimanteilla, jolloin hinta pompsahtaa 3150 €:oon (yht. 0,53 ct). Sitä mallia ei valitettavasti liikkeessä ollut, joten en päässyt sitä sovittamaan. Tämä oli ehdottomasti top 5:ssä.

Kohinoor Stella 033-240V-29

Kohinoor (Leonora tai Helene) 2 * 0,08 ct + morganiitti, hinta 1479 €. Tästä pidin todella paljon, se oli luonnossa paljon kauniimpi kuin kuvassa. Sovittamassa sormuksessa oli keskikivenä vaaleanpunainen morganiitti (näkyy kuvassa tosi huonosti, luonnossa hieman paremmin), joten linkkien sormukset ovat jo tästä syystä hieman erilaiset ja eri hintaiset. Tätä jäin hyvin vakavasti pohtimaan. Kunnes menin Narsakalle.

Kohinoor morganiittisormus

Kultasepät Narsakalla sovitin varmaan puolet sormuksista, mutta kuvat otin vain näistä kolmesta . Tämä allaoleva sormus minulle lopulta tuli pienin muokkauksin, istutusten ympärille lisättiin krysanttireunus ja rungon profiilia hieman pyöristettiin (pohdin muuten myös sormuksen teetättämistä mukautetussa koossa, joka olisi ollut 0,27 ct + 22 * 0,015 ct timantit, ja tämäkin olisi onnistunut, sillä kaikki Narsakan sormukset tehdään käsin tilauksesta). Sormuksen malli on Ensemble 504-070, timanttien painot ovat 0,3 ct + 20 * 0,02 ct, suositushinta 3790 €. Itse sain tämän todella hyvällä tarjouksella, joten kannattaa hyödyntää messutarjoukset ja tietysti alennusmyynnit! Jostain syystä tätä ei Narsakan (tai Festive-malliston) omilta sivuilta löydy, joten linkki on Malmin korupajan sivuille.

Festive Ensemble 504-070

Sovitin myös Festiven Fancy-malliston Carolina 504-070M -morganiittisormusta (hinta 2390 €), joka on käytännössä sama kuin tuo ylempi, mutta istutusten ympärillä on krysanttireunus ja keskikivenä vaaleanpunainen 0,3 ct morganiitti.

Festive Fancy Carolina 504-070M

Sormuksen kokoa pohtiessani sovitin myös pienempää Ensemble-malliston sormusta, 14-530-043, jossa keskikivenä on 0,21 ct assher-hiontainen timantti, jota ympäröi 22 kpl 0,01 ct timanttia, hinta 2490 €. Tämän keskikiven hionta ei itseäni miellyttänyt yhtä paljon, vaikka joskus haaveilinkin kulmikkaasta timantista (esim. princess-hiontainen).


Valitettavasti otin kuvia lähinnä näistä halo-mallisista sormuksista, vaikka sovitin toki monenlaisia muitakin. Kaikki kuvien sormukset ovat myöskin valkokultaisia, koska kihlasormuksenikin on valkokultainen. Toivottavsti näistä kuvista on kuitenkin jotain apua jollekin, joka tämän tyyppistä sormusta pohtii, muttei vielä ole käynyt sovittelemassa. Jospa tämän perusteella osaisi sitten suunnata kiinnostavan sormuksen perässä suoraan oikeaan paikkaan!