torstai 15. lokakuuta 2015

Elämää eläinten kanssa

Vapaapäivä eläinten kanssa.

Heräät aamulla siihen, kun joku läpsii tassulla sinua hartialle. Jaahas, koira tahtoo ulos. Vedät henkeä, ja heti ensimmäisestä elonmerkistä nuorempi koirasi ryntää innoissaan jalkopäästä suoraan rintakehäsi päälle pusuttelemaan innoissaan: "ihanaa kun heräsit, olikin jo ihan hirveä ikävä!". Menet alakertaan laskemaan koirat ulos ja huomaat kissan oksentaneen karvapallon ruokapöydän alla olevalle matolle.

Aamupalaksi annat koirille raakaa liha-kasvissosetta, ja kuppien eteen levität vanhan rikkinäisen lakanan suojaamaan mattoa siltä varalta ettei ruoka pysykään kupissa. Toinen koiristasi päättää kuitenkin käyttää lakanaa sen sijaan ruokansa piilottamiseen ja tuuppii nenällään lakanan kupin päälle. 

Iltapäivällä, juuri kun olet saanut lämmitetyn lounaan mikrosta ja istuutunut sitä syömään, nuorempi koirasi läpsii tassullaan ulko-ovea pyytäen ulos. Kehut, kun osasi pyytää noin hienosti, ja lasket molemmat koirat ulos. Hetken päästä kun lasket koirat takaisin sisälle, ja huomaat että ulos pyytäneen koiran takapuoli on jäänyt likaiseksi, ja nostat koiran lavuaariin pesulle toivoen samalla, ettei kissa sillä aikaa syö lounastasi. Kun palaat syömään, löydät kissan pöydältä juomassa vesilasistasi. Häädät kissan pois ja syöt hieman jäähtyneen lounaasi loppuun.

Kiinni itse teossa.

Illalla huomaat, että kissa on a) pissannut vierashuoneen sänkyyn b) pissannut ohi vessalaatikostaan niin, että kylpyhuoneen lattialla kulkee pissavana c) kakannut suihkun lattialle/saunaan/sänkyyn. Siivoat sotkun, tarvittaessa vaihdat lakanat, ja käyt nukkumaan. Toinen koirista käy kerälle polvitaipeeseen, toinen nilkkasi päälle. Juuri kun saat hyvän asennon ja alat vaipua uneen, kissa alkaa tylsyyksissään läpsiä peilikaapin ovea tassullaan aiheuttaen ääntä, mikä estää nukahtamisesi. Komennat kissaa, joka lopettaa (ehkä) ja kömpii sänkyyn viereesi/päällesi kehräämään kovaäänisesti ja painelemaan tassuillaan henkitorveasi. Tuuppaat lopulta kissan jalkopäätyyn tai lattialle, jotta saat rauhassa nukkua. Se toimii ehkä jo ensimmäisellä kerralla, ehkä ei, ja toistat äskeisen niin monta kertaa että kissa luovuttaa. Keskellä yötä heräät siihen, kun kissa vetää rallia rappusissa samalla huudellen ja kujerrellen. Toteat otuksen käyneen varmaankin kakalla, ja toivot hartaasti, että tuotokset on tehty omaan vessaansa, käännät kylkeä päättäen tarkistaa asian vasta aamulla, ja jatkat unia.

Elämä eläinten kanssa on joskus tällaista, tosin harvoin kaikki edellisen tarinan tapahtumat sattuvat saman päivän aikana. Lounastapahtumat ovat tältä päivältä, ylläoleva kuva itse tilanteesta. Silti en voisi edes kuvitella elämääni ilman näitä kolmea karvalasta. Olisihan se ihanaa, jos kaikki tummat vaatteet eivät olisi aina täysin harmaan karvan peitossa, tai että koti kiiltelisi puhtauttaan paljon pienemmän vaivannäön jälkeen, mutta se mitä näiltä pieniltä seuralaisilta saa, on paljon parempaa kuin siisti koti. Lemmikki tuo elämään niin paljon seuraa, iloa ja merkityksellisyyttä, ettei sitä voi rahassa mitata. Lisähuomautuksena vielä, ei meillä siis likaista ole, normaalia useammin saa vain olla siivoamassa ja pesemässä mattoja ja lattioita.

Muru-kissamme täyttää tänään 8 vuotta. Alla on muutama kuva kisuvauvamme kasvusta pienestä karvapallosta, no, isoksi karvapalloksi. Onnea murmeliseni, tänään on tarjolla paljon nameja ja rapsutuksia! ❤️
(Pahoittelen kuvien laatua, vanhimmat on otettu aikanaan kamerakännykälläni, joten laatu on sen mukaista.)

Pieni kisunen loppuvuodesta 2007.
Turhan vauhdikkaat leikit muovikassin kanssa päättyivät nolosti... 


Miten niin tässä ei saa olla?




6 kommenttia:

  1. Onhan se ihan suloinen riiviö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, on se onneksi yleensä ihan kiltisti. Ja onhan se toki söpö kuin sika pienenä ;)

      Poista
  2. Ihania kissakuvia! :> Tulee mieleen lapsuusajat, jolloin meidän naapurissa asui ihanan pörröinen kissa Morri, joka järjesti jos minkälaisia yllätyksiä. Eräänkin kerran äitini heräsi aamulla vatsansa päällä seisoskelevan kissan tuijotukseen. Utelias oli livahtanut kesän lämpiemien päivien vuoksi auki olleesta terassin ovesta sisään katselemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiva kun tykkäsit! Ihan parasta, jos voi tuoda mieleen jotain kivoja lapsuusmuistoja :)

      Minäkin olen joskus herännyt rintakehän päällä möllöttävän tiiviisti tuijottavan kissan katseeseen, tosin useammin se köllii ihan kainalossa! Meillä kun koko "lauma" tosiaan nukutaan samassa sängyssä sulassa sovussa :D

      Poista
  3. Voi mikä Muru! Aivan valtavan suloinen kissakaveri :)

    Mukavalta vaikuttaa blogisi muutoinkin, jäänkin seurailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Muru on aikamoinen persoona... :D

      Kiva jos tykkäät blogista! Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan jatkossakin :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!