Paluu arkeen

Nyt on häät takana päin, ja kerron niistä vielä lisää tulevaisuudessa. Maistiaiskuvat saatiin jo häiden jälkeisenä maanantaina, ja ne löytyvät instastani. Loppuja odotellaan vielä, ja tämän viikon aikana niiden pitäisi olla valmiita. Jännittää!

Meidän perheessä alkaa ensi viikolla aivan uudenlainen arki, kun minä jatkan sisustusalan opintojani, ja lapsi menee päiväkotiin. Olemme viime viikosta alkaen käyneet tutustumassa päiväkotiin, ja tosi hienosti on mennyt. Tyttö on niin itsenäinen, että unohtaa äidin lähes portilla ja lähtee innoissaan leikkimään kavereidensa kanssa! Tänään piti mennä viimeisen kerran ennen hoidon aloitusta vähän pidemmäksi päiväksi; ulos leikkimään, lounaalle ja päiväunille. Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen päiväkotiflunssa tuli jo nyt! Onneksi lapsen vointi on hyvä, ja minä olen vielä kotona, joten hyvin on aikaa sairastaa. Kunhan paranisi ensi viikon alkuun mennessä, jotta heti ei tarvitse jäädä ensimmäisiltä tunneilta pois.

Mieskin vaihtoi työpaikkaa loppukeväästä, ja arjen rytmi on aivan erilainen. Sen sijaan, että mies menisi illalla lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, ehdimme nyt viettää pari kolme tuntia ihan kahdestaan! Toki mies tulee nyt töistä aiempaa myöhemmin, mutta jotenkin olen viime aikoinajaksanut paremmin lapsen kanssa kahdestaankin. Olo on häiden jälkeen ollut kovin seesteinen (enkä tarkoita että olisin ollut häistä hirveän stressaantunut, vaan enemmänkin oman ajan tarve on vähentynyt kun tiedän sen vähenevän kohta hoidon alkamisen myötä minimiin), ja olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta enemmän kuin koskaan. Pikku-A puhuu jo todella paljon (8 sanan lauseita, jne. selittävää puhetta), joten hänen kanssaan on ollut hurjan helppoa, kun asioista voi jo jutella. Uhmakiukkujakin meillä on tosi harvoin, vaikka tässä 2 vuoden iässä sen pitäisi olla pahimmillaan. Pistän hyvän itseilmaisun piikkiin, helppo selvittää kiukut, kun hän osaa jo kertoa mikä harmittaa! Muutenkin hän touhutessaan selittää lähes koko ajan mitä tekee, samanlainen papupata kuin äitinsäkin.

  

Mitenkäs teillä muilla on arki lähtenyt käyntiin? Minua vähän jännittää mitä tuleman pitää, sillä muutos on aiempaan nähden valtava. Miten hoidossa sujuu (sitä jännitän ehkä vähiten, pikku-A on  samanlainen kuin minä pienenä, eikä juuri äitiä tunnu kaipaavan kun on muuta kivaa tekemistä), miten paluu opintojen pariin sujuu (varsinkin kun omat luokkalaiseni opiskelevat jo viimeistä vuotta, kun minä hyppään toiselle täysin vieraiden ihmisten pariin), miten ehdin mahduttaa aikatauluihin liikunnan, kun lapsen päiväkodista hakeminen osuu lähes aina minulle. Paljon kysymyksiä, joihin vastaukset löytynevät lähiviikkojen aikana asioiden edetessä omalla painollaan. 

Eniten haikeutta tuottaa kuitenkin kotonaoloajan päättyminen. Oli suuri etuoikeus saada olla kotona oman lapseni kanssa, ja vaikka taloudellisesti se onkin välillä (lue: koko ajan) tehnyt aika tiukkaa, uskon että sen arvoa ei voi rahassa mitata. Lapsella on nyt erinomaiset lähtökohdat selviytyä päivistä ilman vanhempia lähellä, ja uskon hänen enemmänkin nauttivan siitä, että tekemistä riittää ja saa touhuta päivät pitkät kavereiden kanssa. Muutos on varmasti minulle vaikeampi, varsinkin kun tytön hyvien unenlahjojen ansiosta olen saanut nukkua pitkälle aamuun. Se luksus loppuu nyt, sillä rytmiä on käännetty niin, että siirtymä päivähoitoon olisi mahdollisimman jouheva. Onneksi kirkasvalolamppu auttaa aikaisissa aamuheräämisissä. Kunhan tämä lapsen flunssa on saatu paranneltua, olemme valmiita uuteen arkeen!

Hääkutsut graafikolta

Hääpäivä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, ja on aika saada kutsut maailmalle. Päädyimme tilaamaan kutsut graafiselta suunnittelijalta, joka käyttää kutsuessaan käsin tehtyä kalligrafiakirjoitusta. Kutsuista halusimme hyvin selkeälinjaiset ja tyylikkäät. Kortin etupuolelle tuli kutsuteksit, ja kääntöpuolelle hääinfo, jossa on meidän häänettisivujen osoite. Sivujen kautta voi ilmoittautua häihin, ja lisäksi keräämme sinne tietoa juhlapaikasta, osoitteet kartalla, ja ohjeita pysäköintiin. Tosi näppärää!

Kutsut tilasimme Willow visualsilta, koska pidän kovasti hänen tyylistään. Instagramin puolelta bongasin mieluisan kutsumallin, jonka pohjalta graafikko Petra suunnitteli meille kutsut meidän omilla teksteillämme. Halusin meidän nimet, sanan ”tahdon” ja infopuolen otsikon kalligrafialla, muuten Petra valitsi fontit ja lisäsi kivan kehyksen tekstien ympärille. Paperiksi valittiin luonnonvalkoinen, puuvillapaperi, jonka pehmeä tekstuuri tuo lämpöä yksinkertaisen graafisen ulkoasun vastapainoksi. Lisäksi tilasin etsystä sinettileimasimen meidän nimikirjaimilla, sekä shamppanjanväristä sinettivahaa. Sinetti toi kutsuihin sen viimeisen silauksen, ja vähän juhlavuutta. Pääsin myös itse askartelemaan edes jotain ;).

Sinetit tuovat kutsuihin viimeisen silauksen.

Kutsut saapuivat postissa pääsiäisviikon tiistaina, joten pääsiäisenä saimme jaettua ainakin kolmanneksen, kun kokoonnuimme sukulaisteni kanssa juhlimaan ukkini 90-vuotisjuhlia. Kuorten kanssa tulikin hieman tiukempaa, koska kun kutsut saapuivat, huomasin niiden olevan hirman ostamiani kuoria suuremmat. Note to self - tarkista jatkossa myös tarkat mitat A-luokituksen lisäksi... Niinpä päädyin keskiviikkona tilaamaan myös kuoret Willow visualsilta, sillä Petralla oli varastossa tarpeeksi oikeankokoisia kuoria (joiden löytäminen netistä osoittautui yllättävän haastavaksi), ja pikakirjeenä ne ehtivät seuraavaksi päiväksi juuri ennen pääsiäspyhiä. Se säästöyritys ei siis mennyt ihan nappiin, mutta onneksi keksin käyttää valmiiksi kirjoitettuja kuoria sitten ristiäisten kiitoskorttien jakamiseen (miten niin ”vähän” myöhässä, eikö 2 vuoden sisällä juhlasta ole ihan tarpeeksi ajoissa?), joten nekään eivät mene hukkaan.

Kutsun etupuoli.

 

Kutsun takana on hääinfo. 

 Kuoret kirjoitin itse käsin, viivotinta apuna käyttäen (pitäähän tekstien olla suorassa ja keskellä!). Tein ensin apuviivat ja kirjoitin nimet lyijykynällä, jonka jälkeen kirjoitin vielä päälle ohuella tussilla ja kumitin lyijykynän jäljet pois. Onneksi olin jo syksyllä alkanut harjoitella käsin kirjoittamista, joten sain mielestäni oikein nätit tekstit aikaiseksi, vaikka harjoittelu ei olekaan ollut ihan yhtä ahkeraa, kuin alunperin olin ajatellut.

 

Valmiit kuoret näyttävät tältä. 

Tällä viikolla kirjoitan vielä loput kuoret, ja laitamme ne postiin. Yksi asia taas hoidettu! Häihin onkin tänään jäljellä enää 124 päivää, eli 4 kk ja 2 päivää! Viikonloppuna menemme teettämään miehelle puvun, mutta siitä kerron sitten lisää myöhemmin! 

Finlandia Trophy, ja Villakoiria ja kissankarvaa Instagramissa

Viime viikon viikonloppuna alkoi jälleen uusi kausi taitoluistelutuomarina, kun istuin kahden päivän aikana 23 tuntia Joensuun jäähallissa. Siinä välissä oli muutama koulupäivä, ja viime viikonloppu oli jälleen luisteluntäyteinen, kun Espoossa järjestettiin kansainvälinen taitoluistelukilpailu Finlandia Trophy, jossa olin kolmatta kertaa vapaaehtoisena mukana pressitiimissä. Aiempina vuosina olen ollut hakemassa luistelijoita kommentteja heti suoritusten jälkeen, ja sitä tein hieman tänäkin vuonna. Nyt uutena tehtävänä pääsin myös valokuvaamaan luistelijoita, kun he saivat taitoluistelufanien neulomat lapaset lahjana finaalisuorituksensa jälkeen. Tehtävä oli tosi mieluinen, sillä pidän valokuvaamisesta, ja luistelijat olivat tosi iloisia saadessaan lapaset, vaikka oma suoritus ei olisikaan mennyt ihan nappiin. Viikonloppu oli rankka, ja päivät pitkiä, mutta meillä oli pressissä hyvä tiimi, ja oli upeaa jälleen kerran nähdä jäällä hienoja ja sykähdyttäviä suorituksia!

Osa teistä onkin ehkä jo huomannut, että Villakoiria ja kissankarvaa löytyy nyt myös Instagramista, nimellä villakoiria_ja_kissankarvaa. Seuraahan ihmeessä sitäkin kautta!