Häämatka varattu!!

Heippa hei taas! Kuten viimeaikaisesta postaustahdistakin ehkä huomaa, häiden järjestelyissä on ollut pieni suvantovaihe, kun tärkeimmät asiat tuli hoidettua jo viime vuoden puolella, ja loput onkin sitten sellaisia, että niitä ei ihan vielä kannata tehdä. Tai ainakin suurimmaksi osaksi näin. Yksi isompi juttu tuli kuitenkin tällä viikolla hoidettua, nimittäin häämatkan varaaminen! Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä Singaporeen.

Kuva Lee Aik Soon, Unsplash.

Matkakohteen valinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että sinne on turvallista lähteä lapsen kanssa. Meidän neiti kun on siinä kohtaa 2-vuotias, ja siksi liian pieni jäämään hoitoon viikonloppua pidemmäksi ajaksi. Haaveena oli lähteä häämatkalle jonnekin kauemmas, eksoottiseen kohteeseen, mutta en halua ottaa riskiä, että pieni sairastuisi dengue-kuumeeseen, joten kohteita täytyi hieman rajata. Mietimme pitkään Kreikkaa (Zakhyntoksesta olen kuullut paljon hyvää) helppona lapsiperhekohteena, kunnes päädyimme kuitenkin siihen, että haluamme jonnekin kauemmas. Kreikkaan on matalampi kynnys lähteä milloin vain.

Singapore on ollut haavelistallani jo suunnilleen vuodesta 2009, jolloin meinasimme A:n kanssa lähteä sinne - kunnes selvisi, että hotelliin kirjautumiseen vaadittiin vähintään 21 vuoden ikä, ja olimme molemmat liian nuoria. Silloin päätimme lähteä Singaporeen häämatkalle, ja niin sitten aiommkin lähes vuosikymmen myöhemmin tehdä. Lentomatka on pitkä (hieman alle 12 tuntia), ja maa on kallis, mutta muuten se vastaa toiveitamme oikein hyvin. Kohde on sopivan eksoottinen, lämmin, siisti ja turvallinen. Sieltä löytyy paljon tekemistä, ja lapsikin viihtyy. Erityisesti eläintarha kolahtaa varmasti koko perheelle! Eläintarhan lisäksi löytyy myös meriakvaario, Universal Studios ja vesipuisto. Aktiviteetteja, shoppailua, ja sekä kaupunki- että rantaloma samassa paketissa. Täydellistä!

Finnairilta löysimme suorat lennot tarjoushinnalla, jotka käytännöllisesti lennetään yön yli. Toivomme muiden matkustajien tavoin, että taapero nukkuu suurimman osan matkasta! Lähtö on hieman ennen puolta yötä, ja perillä olemme iltapäivällä. Takaisin päin homma toimii muuten samoin, mutta perillä olemme aamulla hieman ennen puolta seitsemää. Huoneen varasimme Marina Bay Sands -hotellista (kuvassa alla), koska kerrankos sitä. Hotellimme katolla 200 metrin korkeudessa sijaitseva Infinity pool on vain hotellin asukkaiden käytössä, ja onhan sinne päästävä, vaikka korkeanpaikankammoisena jonkin verran hirvittääkin. Once in a lifetime ja mitä näitä nyt oli. Olemme hotellissa seitsemän yötä, jospa siinä ajassa ehtisi tottua ajatukseen.

 

Kuva Sven Scheuermeier, Unsplash.

Nyt on jotain odotettavaa myös häiden jälkeiselle ajalle, matkalle lähdemme nimittäin vasta lokakuun loppupuolella. Matkakuume alkaa kovasti nousta jo nyt! Kaikki Singapore-vinkit otan innolla vastaan, nyt vaan kommenttiboksi laulamaan!

Unelmahääni - jos budjetti olisi rajaton

Kuva.

.

Kuten aiemmin taisinkin jo mainita, olen suunnitellut häitäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo 9 vuotta. Näiden yhdeksän vuoden aikana juhlan tyyli on muuttunut jonkin verran, koska myös oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella. Parempaan suuntaan, uskoisin. Tulevaa miestäni ei häiden suunnittelu juurikaan kiinnosta, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin! Saan rauhassa pyöritellä ideoita mielessäni, ja ennen päätöksen tekoa kysyn vielä hänen mielipiteensä. Aina ei kuulemma edes tarvitsisi, mutta haluan että hänkin tietää missä mennään ja millaiset juhlat meille on tulossa, ja saa halutessaan vaikuttaa valintoihin. Onhan ne kuitenkin meidän häämme, vaikka projektina niiden järjestäminen on ennen kaikkea minun.

Kuva.

Häidemme tyylistä voit lukea täällä, mutta millaiset häät suunnittelisin, jos budjetti olisi rajaton? Nyt häitämme juhlitaan pienessa kartanossa täällä koti-Suomessa, mutta unelmahääni vietettäisiin ulkomailla. Ehkä Kreikan Santorinilla, tai jossakin Italian rannikolla. Juhlien väriteema ja tyyli pysyisivät pääpiirteittäin samanlaisina, mutta panostaisin vielä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat mielestäni tosi tärkeitä, koska ne tekevät kokonaisuudesta viimeistellyn ja harkitun oloisen. Enkä tietenkään tarkoita valtavaa määrää krääsää, vaan nimenomaan harkittuja yksityiskohtia niin, että jokaista asiaa on mietitty huolellisesti. Esimerkiksi juomatölkkejä ei häissämme nähtäisi, vaan kaikki juotaisiin kauniisti laseista. Yksityiskohtiin pyrin toki keskittymään nytkin, mutta hieman maltillisemmin.Vähemmän on enemmän.

Kuva.

Unelmahäissäni juhlinta kestäisi koko viikonlopun. Häitä edeltävänä iltana istuisimme iltaa lähimpien perheenjästentemme ja morsiusseurueidemme kanssa hienossa ravintolassa ja söisimme usean ruokalajin illallisen. Vihkiminen tapahtuisi auringonlaskun aikaan ulkona jollakin kauniilla kukkulalla, kukkasin koristellun kaaren alla, meri taustalla. Vieraita olisi paljon, ainakin se 140, jotka alunperin olisimme vieraslistallemme halunneet. Vihkimisen jälkeen juhlisimme suuressa valkoisessa teltassa kattokruunujen alla, pöydillä olisi runsaasti kukkia ja kynttilöitä. Illallinen tarjoiltaisiin pöytiin jälkiruokia lukuunottamatta, jotka jokainen saisi valita runsaasta jälkiruokabuffetista. Tanssisimme pikkutunneille asti, jonka jälkeen vetäytyisimme ylelliseen hotelliin. Aamulla nauttisimme vielä kaikkien vieraidemme kanssa ihanan brunssin, ja jatkaisimme sen jälkeen häämatkalle maailman ympäri.

Tiivistetysti, unelmahääni olisivat saman tyyliset, mutta suuremmassa mittakaavassa, ulkomailla ja ulkona. Täällä Suomessa en kuitenkaan uskalla ottaa riskiä säiden kanssa, ja siksi vihkiminen tapahtuu kirkossa, ja juhlat sisällä kartanossa. Juhlapaikallamme voisi toki vihkiä ulkona, mutta huonon sään sattuessa sisätilat olisivat vihkimiseen omaan makuuni liian ahtaat. Haluan kävellä alttarille isäni saattelemana, eikä tämä sisällä onnistuisi. Päädyimmekin lopulta siihen, että koska haluan mieluummin vihkimisen kauniissa kirkossa, kuin juhlapaikalla sisällä, valitsimme suoraan kirkon. Näin vältämme sääkriisin mahdollisesti aiheuttaman pettymyksen. Lisäksi pidän kirkkojen akustiikasta, joka saa esitykset kuulostamaan upeilta. Kirkossa emme myöskään tarvitse äänentoistoa vihkimiseen tai esityksiin, vaikka meillä se toki löytyisi ihan perhepiiristä. Rakastan myös urkujen mahtipontisuutta, joten en yhtään harmittele ettemme valinneet vihkimistä ulkona. Vieraslistan karsiminen hieman harmittaa, mutta näistä pienistä myönnytyksistä huolimatta tuntuu, että meidän häistämme tulee silti juuri sellaiset kuin on tarkoitus.

Loppukevennyksenä:

Kuva.

Täältä pääset vielä kurkistamaan alati paisuvaan Pinterest-kansiooni, johon kerään häihimme sopivia ideoita.

Millaiset olisivat sinun unelmahääsi?

Kuva.

Hotellissa: Santasport Rovaniemi

Terkkuja mökkihöperöltä... Vauvan laskettuun aikaan on enää kaksi päivää, joten jänniä aikoja elellään! Ajatukset on olleet niin täysin vauvassa ja tulevassa synnytyksessä, että blogi on jäänyt täysin heitteille. Ja mitä pidemmän aikaa kuluu, sitä korkeampi kynnys on julkaista ikivanhoilta tuntuvia juttuja. Sen ajattelin korjata nyt. Kesän kääntyessä syksyksi (tai ainakin minusta tuntuu jo ihan syksyltä) tarjoilenkin teille tässä kuvia tammikuun puoliväliltä napapiiriltä! Majoituin tuolloin taitoluistelukipailuiden yhteydessä Rovaniemellä Santasport resortissa, josta allaolevat kuvat on räpsäisty. Huone oli tilava, siisti ja viihtyisä. Lisäksi miljöö oli aivan mieletön, upea luminen Lappi! Pieneksi harmistuksekseni yhtään poroa ei tullut viikonlopun aikana vastaan.

Hotellissa: Best Western Spahotel Casino Savonlinnassa

Nyt palataan ruotuun, ja ajattelin edetä ihan kronologisessa järjestyksessä, eli aloitetaan hotellissa -postaussarjalla.

Tammikuun puolivälissä olin Savonlinnassa taitoluistelutuomarina, ja tällä kertaa järjestävä seura majoitti minut Best Western Spahotel Casino -hotelliin. Saapuessani hotellille tunnelma ulkona oli ihanan satumainen, sillä pakkasta oli n. 26 astetta, ja puut olivat upeasti jäässä. Hotelli sijaitsi ihan veden äärellä, mikä varmasti toi tunnelmaan oman lisänsä. Sisältä hotelli oli siisti ja viihtyisä, ja viihdyinkin hotellissa mainiosti. 

Vähän jännitti miten vanha automme selviäisi seuraavan illan kotimatkasta, mutta onneksi pääsin turvallisesti kotiin auton pienestä alkuköhimisestä ja nykimisestä huolimatta, ja nykyisin onkin jo uusi menopeli alla! 

Alla vielä muutama tablettilaatuinen kuva hotellihuoneestani.

Laiskottelijan joululoma

Yksi korkeakouluopintojen parhaita puolia on pitkät lomat. Minun joululomani on nimittäin huimat neljä viikkoa pitkä, ja sitä on vielä viikko jäljellä. Lomalla olen antanut itselleni luvan olla tekemättä mitään, ja se on ollut aivan ihanaa. Olen nukkunut pitkiä yöunia ja välillä päiväuniakin, syönyt hyvin, saunonut, lukenut Agatha Christien ihania Hercule Poirot -kirjoja, neulonut, viettänyt aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, pelannut tietovisapelejä ja tehnyt palapelin. Ja nauttinut jouteliaisuudesta (olen siinä nähtävästi hyvin lahjakas). Sen vuoksi myös blogi on jäänyt tauolle, ja nyt taitaa olla aika pikkuhiljaa palata ruotuun. 

Ajokilometrejä on loman aikana kertynyt aika runsaasti. Olen nimittäin matkannut reitin Kuopio-Kouvola-Hämeenlinna-Mikkeli-Kouvola-Mikkeli-Kouvola-Miehikkälä-Kouvola-Kuopio. Nyt onkin ihanaa taas hetkeksi olla ihan vaan kotona. A tosin voittaa minut kyllä matkustuskilometrien määrässä, sillä hän lähti ennen joulua kuukaudeksi Australiaan reissaamaan. Hieman kateellisena seurasin Sydneyn upeaa ilotulitusta netin livestreamin välityksellä, kun A sai kokea sen paikanpäällä. En kuitenkaan itse haluaisi viettää joulua ulkomailla, vaan nimenomaan omien sukulaisteni keskuudessa. Meitä oli tänäkin jouluna joulupöydässä mahtavat 21 henkilöä, ja muutama lisää tuli vielä seuraavana päivänä. Sellainen joulun kuuluu minusta olla. 

Ylläolevaan kollaasiin keräsin oikeastaan ainoat lomalla ottamani edes jokseenkin julkaisukelpoiset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa on joululahjaksi itsellemme A:n kanssa ottamamme OnePiece-haalarit, ja itseasiassa kirjoittelen tätä juurikin tuo kuvassa näkyvä haalari päällä. Ihan paras kotivaate! 

Seuraavassa kuvassa on meidän pieni joulutonttu, joka kiltisti kulki tuo kulkuskauluri päällään koko aattoillan. Kulkusista on tosin jäljellä enää yksi, aiempina vuosina käyttäjät ovat tainneet olla vähän vallattomampia... 

Pimeä kuva on Miehikkälän hautausmaalta joulun jälkeen, kun kävimme viemässä ukin haudalle kynttilän. 

Alakulmassa on elämäni ensimmäinen Matcha Latte -juoma Kouvolan Papulaarissa (sieltä saa mm. kuuluisaa Kouvola-kahvia!), ja oli kyllä aika erikoinen kokemus. Maistui mielestäni pinaatti- tai nokkoskeitolle. Tosi jännä. 

Screenshot on uuden vuoden aatolta, kun yritimme mennä katsomaan Kouvolan suurinta ilotulitusta. Yllätykseksemme jämähdimme lähes täysin seisahtuneeseen autojonoon noin seitsemän ja puoli kilometriä ennen tapahtumapaikkaa. Olen edelleen aivan ällistynyt, sillä en ole Kouvolassa koskaan kohdannut vastaavanlaista ruuhkaa (enkä edes täällä Kuopiossa). Se ilotulitus jäi sitten näkemättä, oli kuulemma ollut mahtava.

Epäonnistuneen ilotulitusreissun jälkeen palasimme kotiin tekemään illalle herkkuruokaa, joka kulkee nimellä suosikkisalaatti. Ruokaan tulee keitettyjä perunoita viipaloituna, päälle currylla ja chilillä maustettu kermakastike, kinkkusuikaleita (me käytimme tällä kertaa palvikalkkunaa), keitettyjä kananmunia lohkottuina, oliiveita ja sitruunanmehussa ja chilissä marinoituja sipulisuikaleita. Ehkä parasta lohturuokaa ikinä! Maistuu paljon paremmalle kuin mille näyttää.

Ennen puolta yötä kävimme katsomassa raketteja, ja ammuimme myös yhden padan, jossa oli 49 rakettia. Vuoden vaihtumisen jälkeen kävimme vielä saunassa ennen kuin käpertyminen peittojen alle herätäksemme uuteen vuoteen. Allaolevan isäni kuvaaman videon myötä toivotan teille kaikille oikein menestyksekästä vuotta 2016!

 

Hotellissa: Heinolan Hotelli Kumpeli

Viime lauantaina oli minulla tämän syyskauden viimeinen taitoluistelukilpailu, jossa toimin tuomarina.

Tällä kertaa kisat oli Heinolassa, ja minut majoitettiin Hotelli Kumpeliin. Tänä syksynä minulla on tainnut olla erityisen huono tuuri ajokelien suhteen, sillä kauden ensimmäisiin kisoihin ajellessani Valio-myrsky puhalsi niin voimakkaasti, että varsinkin silloilla ajellessa pelotti, ja nyt 4.12. keli oli ehdottomasti huonoin missä olen ikinä ajanut! Kuopiosta lähtiessäni nimittäin jouduin ensimmäisen puoli tuntia ajamaan kieli keskellä suuta n. 60-75 km/h moottoritien ollessa usean sentin paksuisen sohjon peitossa. Aivan karmeaa! Onneksi etelään päin päästessäni lämpötila nousi ja lumi loppui. Vettä tuli kuitenkin paikoin niin paljon, että tuntui että tuulilasinpyyhkijöiden olisi pitänyt pystyä viuhtomalla vieläkin nopeammin. Välillä keli oli ihan ok, mutta sitten Heinolaa lähestyessäni alkoi myrskytuuli hieman ottaa autoon. Ehjin nahoin selvisin kuitenkin perille Kumpeliin, jossa minua odotti tällainen hotellihuone:

Nyt sitten on vuorossa muutaman viikon tauko ennen seuraavia kisoja. Eli kevään kisoja odotellessa!

Palasin eilen jälleen liikunnan pariin flunssan aiheuttaman noin kuuden viikon tauon jälkeen, ja olo on kyllä tänään ollutkin sen mukainen. Uni maistui pitkälle aamupäivään (vapaapäivä, onneksi), ja kävely (kyykistymisestä nyt puhumattakaan!) on niin jäykkää. Eli katkeran suloinen tunne, oli niin ihanaa päästä pitkästä aikaa liikkumaan, mutta olisi tietysti voinut vähän armollisemmin aloittaa. Siis jos osaisin. Onneksi tästä on suunta vain ylöspäin!

Hotellissa: Seurahuone Kotka

Heippa täältä Kotkasta!

Ensimmäinen tämän viikonlopun kisapäivistä on takana, huomenna vielä pitkä päivä edessä, joten akkujen latailu ja hyvät yöunet tulevat tarpeen. Tulevana yönä saankin rentoutua Sokos -hotelliketjuun kuuluvassa hotelli Seurahuoneessa. Huoneessa on kaksi yhteen työnnettyä sänkyä, mukavan vehreät maisemat ja tyylikäs kylpyhuone. Pidemmittä puheitta, tässä kuvia huoneesta:

Yllätyksekseni huoneeni on yhdistetty viereisen huoneen kanssa niin, että tänne mahtuisi 3 henkilöä yöpymään. Toisessa huoneessa on hieman leveämpi (90cm) yhden hengen sänky ja oma kylppäri. Hassua, että huoneet on näin jätetty yhteen. On minulla täällä ainakin tilaa! Alla kuvia tästä erillisestä, pienemmästä huoneesta.

Yövyn täällä siis yhden yön, mutta olisin kyllä viihtynyt pidempäänkin. Pidän varsinkin kylpyhuoneiden tyylistä. 

Jäähalli oli yllättävän kylmä, ja vieläkin meinaa vähän viluttaa, joten taidanpa suunnata lämpimään suihkuun, ja sitten mutustelen iltapalaa sängyssä köllötellen, katson viime viikonloppuna katsomatta jääneen Hercule Poirot -jakson Areenasta, ja yritän nukahtaa mahdollisimman ajoissa. Taidanpa ottaa yhden melatoniinitabletin ihan varmuuden vuoksi!

Hotellissa: Joensuun Sokos Hotel Kimmel

Lokakuu alkoi myrskyisästi, kun perjantaina Valio -myrsky riehui ympäri Suomea. Minä ajelin tuolloin kohti Joensuuta ja kauden ensimmäistä taitoluistelukilpailua, jossa toimin tuomarina. Tuulenpuuskat tanssittavat lehtiä ilmassa ja minä ajoin kieli keskellä suuta tuulen töniessä autoa sivusuunnassa. Varsinkin Kuopion pohjoispuolella olevilla Kallansilloilla vähän jänskätti, mutta onneksi matka sujui ongelmitta. 

Joensuussa majoitus tapahtui Sokos Hotel Kimmelissä (kisajärjestäjä huolehti kustannuksista), jossa en ollutkaan aiemmin käynyt. Huone oli perus hotellihuoneen tasoinen, varustuksena kaksi erillistä sänkyä yöpöytineen, nojatuoli, työpöytä ja telkkari. Kattovalaisinta ei ollut kuin eteistilassa, muu valaistus tapahtui pöytä- ja lattiavalaisimen avulla. Huoneen sijainti oli mietitty viikonloppurupeamaani (lauantai 13 h ja sunnuntai 10 h) nähden hyvin, sillä se oli ylimmässä kerroksessa ja käytävän päässä, jolloin muiden asukkaiden tai toisessa päässä sijaitsevan yökerhon äänet eivät häirinneet, ja sainkin molempina yönä nukuttua poikkeuksellisen hyvin (yleensä ennen kisoja pyörin sängyssä hereillä pitkään ennen nukahtamista, nyt nukuin kuin tukki). Huone oli muuten ihan siisti, mutta valkoisessa suihkuverhossa oli jotain ihokarvoja (korkeuden perusteella veikkaisin kainalokarvoja) ja sänkyjen välissä lattialla oli vissypullon korkki, joka oli eilisen siivouksen yhteydessä nostettu sängylleni (?!?). Tänäaamuna tarkistellessani ettei mitään ole jäänyt sängyn alle löysin myös pullon, jolle korkki kuului! 

Muuten hotelli oli oikein mukava, ja erityisesti aamupala oli mieleeni. Pidin myös kovasti seinävalaisimista, joilla oli valaistu se siipi, jolla huoneeni sijaitsi. Niistä en valitettavasti laiskuuksissani ottanut kuvaa, ja jälkikäteen harmittaa. Muotokielen perusteella epäilen että ne olisivat Paavo Tynellin suunnittelemat?

Hyvää kansallista korvapuustipäivää ja tietysti myös kansainvälistä Maailman Eläinten päivää! Muistakaahan rapsutella omia pieniä ja vähän isompiakin otuksianne!

PS. Olin laiska, enkä jaksanut roudata järkkäriä mukaani (kamalasti tavaraa muutenkin, kun on villapaidat ja toppapuvut sun muut), joten kuvat on otettu tabletilla.

Tukholman tuliaiset

Tukholma on ihana kaupunki pullollaan toinen toistaan ihanampia liikkeitä täynnä muotia ja designia. Aion tehdä erillisen postauksen niistä liikkeistä, joissa matkallamme vierailimme, mutta ennen sitä en malta olla esittelemättä ostokseni.

Aloitetaanpa vaikkapa marmorisesta kuusikulmaisesta lasinalusesta, jonka ostin Affärenista. Se sopii hyvin lasinalusena toimimisen lisäksi vaikkapa korujen alle pieneksi tarjottimeksi. Kuten kuvasta ehkä huomaatte, olen jo onnistunut saamaan siihen haalean värjäymän pelkällä vihreällä teellä... Ajattelin kokeilla hinkata sitä tuoreella sitruunalla. Mitä luulette, toimiiko? Miten muuten itse poistatti värjäymär marmorista? Minulle se on materiaalina täysin uusi tuttavuus, enkä osannut edes ajatella, että siihen heti tarttuu kaiki vähänkin värjäävä.

Toinen eniten käytössä oleva hankinta on monesta blogistaan tuttu Hobstar -lasi. Ihastuin niihin vasta nyt ihan livenä sellaisia nähtyäni ja viehätyin niiden monikäyttöisyydestä. Ne ovat paksua lasia ja kestävät siten myös kuumat juomat ja niitä voi käyttää juomalasilla lisäksi maljakoina, tuikkukuppeina säilytyskippoina, ym., joten ihan tavallisesta vesilasista ei siis ole kyse. Hauska idea, sanon minä! Lasissa on kuvissa vihreää paratiisiteetä, nam! Löysin lasini Globenin vieressä sijaitsevasta Globen Shopping -kauppakeskuksesta.

Olen suuri teen rakastaja ja minulla löytyykin muutama suosikkitee, jotka tykkään hauduttaa itse irtoteestä. Pusseja onkin jokunen kaapissa peltipurkeissa, mutta samasta ihanasta tee-kahvi-suklaa-kaupasta, josta Hobstarinikin ostin, löysin tuon aivan ihastuttavan japanilaisen teepurkin. Se oli niin kaunis, että minun oli pakko ostaa se. Vaaleanpunaiset kukat tuovat mieleen lumoavan kauniit kirsikankukat ja magnoliat. Sinne aion säilöä suosikkiteeni.

Pahvinen koristeltu laatikko on hankittu Illums Bolighusista. Käyntini oli ensimmäinen kyseisessä liikkeessä ja mikä aarreaitta se onkaan! En millään raaskinut poistua tyhjin käsin, joten hankin laatikon, koska haluan säilöä pienet korurasiani siististi yhden pienen laatikon sisään. Valikoimaa oli paljon ja niistä valikoitui sitten mukaan vietäväksi tämä suloinen laatikko.

Puupallot löytyivät myös Affärenista. Aion ostaa lisää vielä pienempiä palloja ja nahkanauhaa ja tehdä niistä ketjun. Aluksi käytän sitä varmaan ihan sellaisenaan koristeena, mutta lopullisena tarkoituksena on tehdä oma versio Ferm Livingin kauniista String -kyntteliköstä.

Joissakin kuvissa taustalla lymyilee myös Tukholmasta löytynyt Michael Korsin Large Hamilton Tote. Mutta siitä on tulossa ihan oma postauksensa.

Mitä pidätte tuliaisistani? A:lle toin vastajauhettua tummaa kahvia, joka tuntui olevan mieluista. 

Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä

Reissu on nyt takana ja olipa todellakin aikamoinen reissu! Ongelmia ja yllätyksiä jos jonkinmoisia osui kohdalle semmoinen määrä, että pitänee laittaa lotto vetämään... Kaikesta huolimatta reissu oli tosi mukava ja nautin (lähes) joka hetkestä!

Sekä äitini että siskoni olivat hieman kipeänä lähtiessä. Lisäksi auton kanssa oli joitakin ongelmia. Jo mennessä piti pysähtyä huoltoasemalle hakemaan lisää tuulilasinpesunestettä, jotta näimme eteemme. Kentällä jätimme matkalaukkumme bag drop-tiskille - 2 minuuttia ennen aikarajan sulkeutumista. Kahvilasta haimme sitten aamupalaa, jota ehdimme hetken maistella, kun tuli viimeinen kuulutus lennollemme ja juoksimme eväät kainalossa lähtöportille. Bromman lentokentällä Tukholmassa laukkumme tulivat kerrankin ensimmäisinä koneesta, joten niitä ei onneksi tarvinnut odotella juuri lainkaan. Kerrankin näin. Tukholmaan pääsimme lentokenttäbussilla, päärautatieasemalta kävelimme majoituspaikkaamme. Löysimme helposti osoitteen johon majoituimme (meillä oli vuokrattuna viikonlopuksi pieni huoneisto vanhasta kaupungista), mutta koska olimme niin aikaisin perillä jouduimme jättämään laukut muutamaksi tunniksi läheiseen hostelliin säilöön. Hostellin löytämisessä oli hieman haasteita ja aikamme loskassa edestakaisin käveltyämme tajusimme kyseessä olevan laivan! Jätimme laukut jemmaan ja vietimme kivan päivän Södermalmilla shoppaillen ja sisustusliikkeitä kierrellen. Niistä lisää kuvien kera myöhemmin.

Seuraava vastoinkäyminen oli ehdottomasti tieto Kiiran pois jäämisestä taitoluistelun EM-kisojen vapaaohjelmakilpailusta sairastumisen vuoksi. Kiiran näkeminen olisi ollut yksi reissumme kohokohdista, sillä juuri EM-kisoja varten reissuun lähdimme ja olisimme kovasti halunneet päästä Kiiraa kannustamaan. Valitettavasti se jäi nyt välistä, sillä emme olleet seuraamassa lyhytohjelmaa hallilla vaan liput oli vasta vapaaohjelmaan. Toki näimme hienoja suorituksia ja sekä miesten että naisten finaalit olivat huikeita! Ja olimme kannustamassa Valtteria vapaaohjelmassa, joten eivätpä suomenliput turhaan mukaan tulleet.

Palatessamme Suomeen eilen illalla lento oli lähes tunnin myöhässä. Lentokentältä lähdimme ajamaan siskoni luokse Hämeenlinnaan yöksi, kunnes yhtäkkiä automme päätti hajota kehä III:lle Hämeenlinnan liittymään. Siinä me sitten kolme naista istuimme huurtuvassa autossa keskellä yötä auton hätävilkut päällä hinausautoa ja taksia odotellen. Varoituskolmio asianmukaisesti tienreunaan riittävän kauaksi asetettuna, luonnollisesti. Taksi vei meidät takaisin lentokentälle, josta saimme sijaisauton tilalle ja pääsimme vihdoin yöpuulle Hämeenlinnassa noin klo 3.30. Sijaisautoksi saamamme vuoden 2013 Volvo V40 oli viimeinen vapaa auto ja se on muuten tosi mukava peli! Minä olin meillä koko matkan ajan kuskina ja kylläpä olikin hauska päästä noin uuden auton rattiin!

Unohdinkohan vielä jotain? Kyllähän tuossakin oli jo actionia ihan riittämiin, ja tuli totisesti elämään ihan uudenlaista vipinää. Ja kylläpä ihan tavallinen arki maistuu taas niin hyvältä! Nyt sitten unirytmiä kääntämään, tämä iltavirkku kyllä selviää viimeyön kaltaisista valvomisista - aamuherääminen onkin sitten toinen juttu...

Terkuin

Noora

Taksia odotellessa.

Sijaisautoamme vastaava malli Paris Auto Show 2012. Kuva Googlen kuvahaku.