Habitare 2018

 

Lapuan Kankureiden osaston pehmeitä tekstiilejä.

Tänään alkoi sisustusalan toinen vuoden kiinnostavimmista tapahtumista (asuntomessujen lisäksi), eli Habitare-messut. Kävin sisustusalan opiskelijastatuksen puolesta tutustumassa messuihin tänään klo 9 jälkeen, jo ennen ovien aukeamista muulle yleisölle. Herätyskello soi 4.30 ja junassa olin tuntia myöhemmin. Kiertelin messuilla parin tunnin verran, ennen kuin kiirehdin takaisin junaan ja nyt istun jo kotimatkalla, kohta ollaan jo Kuopiossa! Ehdin juuri sopivasti perille hakeakseni lapsen päiväkodista <3. Olisi toki ollut ihanaa kierrellä vähän enemmän rauhassa ja pysähtyä jututtamaan tuttuja kasvoja, mutta tällä kertaa päädyin palaamaan jo 11.25 lähteneellä junalla 14.25 sijaan. Olisipa tuossa välissä ollut edes yksi junavuoro!

No mitä messuilta jäi käteen näin lyhyessä ajassa? Paljon inspiraatiota, useita kännykkäräpsäisyjä (eväiden vuoksi järkkäri ei mahtunut laukkuun, valintojen maailma), ja muutaman tutun kanssa pikaiset kuulumisten vaihdot. Tänä vuonna messuilla oli selvästi pinnalla värit, luonnon materiaalit, ja pehmeät tekstiilit. Värimaailma oli pääsääntöisesti hyvin syksyinen, ja pehmeän luonnollista väriskaalaa piristi hempeät pastellit ja syvät murretut sävyt. Aivan ihania värejä ja materiaaleja! Tässäpä vähän maistiaisia messutarjonnasta:

Marimekon syksyiset sävyt ihastuttivat.

   

Woodnotesin osastolla vallitsivat luonnonmateriaalit.

   

Hakolan herkullinen vaaleanpunainen sävy yhdistyi kauniisti sinapinkeltaiseen. 

    

Hakola. 

    

Matrin petaukset houkuttelivat syksyisissä sävyissään. 

  

Asun-lehden osastolla oli vahvoja värejä... 

      

...ja neutraaleja, luonnonläheisiä sävyjä.  

 

Näyttäviä valaisimia...

      

...ja kutsuvia tekstiilejä. 

   

Annon osastolla pääroolissa olivat pehmeät matot.  

    

Tapio Anttila Collectionin osastolla oli mökkimäinen tunnelma.

      

Tapio Anttila Collection.

   

Honkarakenteen suloisten Kontti-mökkien sisustuksen on suunnitellut Maru Hautala.

 

Kontissa oli kotoisa tunnelma.

   

Deko-lehden osasto oli täydessä kukassa. 

  

Cellon keittiön on suunnitellut Valkoinen Harmaja -blogin Suvi.

  

Teemu Järven uusia eläinhahmoja. 

 

Upea Teemu Järven seinävaate.

Vinkkini hääpuvun sovitukseen

Tässä kaikille hääpukua etsiville muutama vinkki siitä miten sovitukseen kannattaa valmistautua:

1. Mieti mistä pidät

Pukuja kannattaa selailla netissä, ja miettiä valmiiksi minkä tyyppisistä puvuista pidät. Mieti minkälainen yläosan muoto, helma, laahus, koristelut, värit ja materiaalit sinua miellyttävät tai eivät miellytä. Minkälaisen siluetin haluaisit. Näin tiedät edes suunnilleen minkä tyyppistä pukua lähdet etsimään. Sovituksessa selviää sitten minkä mallinen puku vartalollesi sopii, ja näiden suuntaviivojen perusteella löydät juuri sinulle sopivan puvun.

Minulla oli aika selkeänä mielessä minkä tyylisen puvun haluaisin (unelmapukuni olisi Galia Lahavin Loretta, mutta yli kymppitonnin hintaisena jäi kauas, kauas budjetista). Unelmapukuni on puolimerenneitomallinen, laahuksellinen puku, jossa on pitsiä yläosassa, muhkea tyllihelma ja kaunis, pitsein reunustettu avonainen selkä. Osa näistä ominaisuuksista löytyykin valitsemastani puvusta, joten taustatutkimuksesta oli ilmeisesti hyötyä.

2. Päätä budjetti

Mieti minkä verran haluat/voit panostaa pukuusi, vai käytätkö rahat mieluummin johonkin muuhun. Kun tiedät budjettisi, älä edes sovita pukuja, jotka menevät sen yli, ettet turhaan ihastu tuplasti liian kalliiseen pukuun.

3. Varaa aika ja saavu ajoissa

Eri hääpukuliikkeet myyvät hieman eri tyylisiä pukuja. Toiset ovat tiukemmin erikoistuneet juuri johonkin tiettyyn tyyliin, kun toisissa valikoima on laajempi. Kun olet miettinyt valmiiksi minkälaisen puvun haluat, on helpompaa päättää minne haluaisit mennä sovittelemaan.

Itse päädyin Niinattareen liikkeen suuren valikoiman perusteella, mutta myös siksi, että olin netin perusteella löytänyt monta mieleistäni pukua juuri kyseisestä liikkeestä. Suosittelen tekemään aina ajanvarauksen, siten varmistat että pääset sovittelemaan juuri silloin kuin haluat, ja että myyjä ehtii palvella sinua. Kaikkiin liikkeisiin ei edes pääse ilman ajanvarausta. Saavu paikalle viimeistään kun aikasi alkaa, mieluiten muutamaa minuuttia aiemmin, jotta itse pukujen sovittelulle jää tarpeeksi aikaa.

4. Ei koko sukua mukaan

Minulla oli mukanani kaasona toimiva pikkusiskoni, sekä serkkuni, joka sovitti pukuja minun jälkeeni. Muuten olisin mennyt vain siskoni kanssa, mutta näinkin oli tosi kiva! Kuitenkin mitä enemmän makutuomareita on, sitä hankalampaa päätöksenteko voi olla, sillä mielipiteitä on myös yhtä monta. Koska tärkein on nimenoman sinun mielipiteesi, et tarvitse kuin yhden ihmisen tueksesi. Kaksi makutuomaria on hyvä maksimi, ja sovitustiloihin ei usein edes mahdu kovin montaa seuralaista. Niinattaressa oli tuolit kahdelle, ja isommalla porukalla olisi ollut ahdasta.

5. Meikkaa vain silmät

Näin et sotke pukuja meikkiin, mutta näytät kuitenkin skarpimmalta. Silmät on vielä helppo suojata käsillä, mutta koko kasvojen suojaaminen on vaikeaa. Niinattaressa puvut puettiin myyjän avustuksella niin, että omat kädet tulivat puvun ja kasvojen väliin, ja merenneitomalliset puettiin alakautta. Joissakin liikkeissä laitetaan pussi päähän puvun pukeminen ajaksi, jotta meikki ei pääse tarttumaan pukuun. Varmuuden vuoksi kannattaa kuitenkin pitää pakkelit minimissä, ja luottaa vaikka sitten vain rajaukseen ja ripsariin. Hieman meikkiä kannattaa kuitenkin olla, ettet näytä väsähtäneeltä, ja osaat paremmin kuvitella itsesi juhlalookissasi.

6. Laita hiuksia edes vähän

Kun hiukset ovat kiinni, niihin on helppo mallailla myös huntuja tai hiuskoristeita, jolloin saat käsityksen siitä miltä kokonaisuus voisi näyttää. Itse laitoin ihan vain letin, mutta jos jaksaa ja osaa näpertää, joku simppeli nuttura toimisi loistavasti.

7. Ei pitsialusvaatteita

Jätä pitsiset alushousut kotiin, koska pukujen hakaset jäävät hirvittävän helposti kiinni jopa pieniin reunapitseihin. Varsinkin jos puvussa on ”turvavyö”, sen hakaset jäävät helposti kiinni alushousuihin, jos niissä on vähänkään pitsiä (kuten esimerkiksi minulla, en etukäteen olisi edes tajunnut että niin pieneen pitsireunaan voisi jotain jäädä kiinni). Kannattaakin pukeutua pitsittömiin alusvaatteisiin, jotta myyjäsi ei tarvitse kaivella alushousuihisi takertuneita hakasia puvun uumenista.

8. Luota myyjään

Anna myös myyjän ehdottaa pukuja, sillä hän tietää millaisia pukuja heillä on, ja osaa ammattilaisena etsiä vartalollesi sopivimman puvun. Kuuntele myyjän neuvoja, mutta tee päätös lopulta sen mukaan mistä itse pidät. Omaa pukuani en olisi osannut valita, sillä se ei rekissä näyttänyt juuri miltään. Päällä pukuni oli kuitenkin selvästi paras kaikista sovittamistani puvuista. Onneksi myyjä toi puvun sovitettavaksi, sillä muuten en olisi vielä pukuani löytänyt. Tässäkin asiassa kannattaa siis luottaa ammattilaiseen!

9. Nauti! 

Olen itse haaveillut tulevista häistämme suunnilleen yhdeksän vuotta, joten sen vuoksi olin jopa hieman hämilläni, kun puku löytyikin jo ensimmäisellä sovituskerralla. Olin kuvitellut kiertävän muutaman liikkeen sovittelemassa ja fiilistelemässä pukuja. Sen sijaan marssin vain yhteen liikkeeseen, sovitin kahdeksaa pukua, ja tilasin niistä yhden. Toivuttuani tästä pienoisesta ”shokistani” olen ollut vain tyytyväinen siihen miten helposti oma puku löytyi! Aina kun vähääkään epäilyttää, katson ottamiamme kuvia, ja joka kerta totean tehneeni oikean valinnan. Nyt vain pitäisi malttaa odottaa, että pukuni saapuu! 

Lopuksi kuvia Love Me Do -messujen kansainvälisestä muotinäytöksestä. Tältä näyttää häämuoti 2018!

Enzoanin puvussa on kauniit pitsikoristelut, ja kimaltavat olkaimet.

Puvun juju on upea takaosa.

Tässä puvussa on upea laahus ja kaunis kirjailu yläosassa. Muistelisin että tämä on Morilee by Madeline Gardner.

Demetrioksen puvussa on herkkä pitsikoristelu ja hempeän värinen tyllihelma.

Tästä Demetrioksen puvusta ei näyttävyyttä puutu!

Puku on näyttävä ilman laahustakin.

Hääpukuostoksilla Niinattaressa

Oman hääpukuni ostin heti ensimmäisellä sovituskerralla. Olin etukäteen selaillut lukemattoman määrän hääpukuja netissä, joten tiesin suunnilleen mitä halusin. Unelmapukuni on Galia Lahavin mittatilauksena valmistettava Loretta, mutta viisinumeroisella hinnallaan se on luonnollisesti täysin budjettini ulkopuolella. Etsinnässä oli siis saman tyylinen puku murto-osalla sen hinnasta.

Ajan sovitukseen olin varannut Niinattaresta elokuiselle alkuiltapäivälle. Saavuimme siskoni ja serkkuni kanssa muutamaa minuuttia etuajassa, riisuimme kenkämme liikkeen eteisen kenkähyllylle, ja täytin lomakkeen, johon tuli nimi- ja yhteystiedot, budjetti ja toiveet mitä puvulta halusin tai missään nimessä en halunnut. Kirjoitin kohtaan ”Ei” vain ”tafti”. Tämän jälkeen saimme käsiimme valkoiset puuvillahanskat, läjän muovirenkuloita ja ohjeen merkata kaikki puvut joita halusin sovittaa. Myyjän kanssa olin sattumalta käynyt sananvaihtoa Facebookin hääryhmässä jo ennen sovitusta, joten hän ohjasi minut rekeille joista haluamani tyylisiä hääpukuja löytyi suunnilleen minulle sopivassa koossa.

Hypistelin pukuja, ja merkkasin suosikkini. Puvut näyttivät todella erilaisilta rekistä, kuin valokuvissa, eikä sellaista ”wau”-tunnetta tullut vielä yhdenkään puvun kohdalla. Valitsin kuitenkin tarkoituksella hieman eri tyylisiä pukuja, koska tiesin, että päällä ne näyttäisivät aivan erilaisilta. Etukäteen haaveilin puolimerenneitomallisesta puvusta, jossa helma levenee reilusti heti lantion jälkeen, mutta valitsin sovitettavakseni myös A-linjaisia pukuja, koska ajattelin niiden olevan vartalonmallilleni imartelevampia. Olen ylävartalostani suhteessa melko kapea alavartaloni ollessa monta kokoa suurempi. Ei siis todellakaan mikään helppo kroppa yksiosaista pukujen sovitteluun, mutta olen kuullut ammattilaisilta tämän eriparisuuden ovat huomattavan yleistä. Harvoin rekistä löytyvä puku on suoraan joka kohdasta oikean kokoinen. Vähintäänkin helmaa täytyy lähes aina lyhentää.

Puolimerenneitomallin lisäksi halusin ehdottomasti laahuksen (koska milloin sellaista pukua muulloin saisi käyttää??) ja mahdollisesti kauniin pitsireunusteisen avoimen selkäosan. Sovitinkin ensimmäisenä pukua, jossa oli nämä kaikki. Yläosan malli ei kuitenkaan edestä ollut vartalolleni sopiva, joten siirryimme seuraavaan pukuun. Tämä puku oli A-linjainen, pehmeän vaaleanpunainen olkaimeton puku, joka oli äänestetty viime vuoden kauneimmaksi. Suureksi yllätyksekseni tämän mallinen puku teki lantiostani entistä leveämmän näköisen, eikä värikään tuntunut päällä yhtä hyvältä, kuin miltä se rekissä näytti.

Kolmas puku oli tosi tiukka puolimerenneitomallinen puku, ja hämmästelin myyjälle että meinasiko hän tosiaan saada minut mahtumaan sen sisään. Myyjän avustuksella puku hivuteltiin pikkuhiljaa päälleni. Myyjä nosti helmaa, että sain otettua siitä kiinni, sillä en pystynyt edes kumartumaan puvussa, sillä se oli niin tiukka. Köpöttelin reidet yhdessä peilin eteen ja yllätyin miten hyvältä vartalonmyötäinen puku näytti päälläni! Puku oli pitsiä yläosasta, ja vaihtui helmassa tylliksi. Siinä ei ollut yhtään kimalletta, ja jotenkin se oli yksinkertaisuudessaan mielestäni tosi ajaton. Vaikka puku oli tosi selvästi liian pieni, enkä olisi ikimaailmassa pystynyt istumaan se päällä, siitä huolimatta ei tullut pahaa makkarankuoriefektiä puvun hyvien tukirakenteiden vuoksi.

Jollain selittämättömällä tavalla puku tuntui ”omalta”. Kyyneleitä ei tullut, mutta tuntui silti, että tätä on vaikea voittaa. Kysyin myyjältä olinko itse osannut valita puvun, ja hän totesi että hän sen taisi tuoda sovitettavaksi. Kannattaa siis todella luottaa myyjän osaamiseen, muuten olisi minultakin jäänyt puku löytämättä! Sovitin vielä suunnilleen viittä pukua, mutta yksikään ei tuntunut tähän kolmanteen pukuun verrattuna oikein miltään.

Lopuksi puimme kolmannen puvun päälle vielä uudelleen, nyt alushameen kanssa, ja puku sujahtikin päälle huomattavan paljon helpommin. Nyt saimme ottaa tästä puvusta kuvia. Myyjä lisäsi pukuun koristevyön, joka oli mielestäni aivan täydellinen, ja lisäksi sovitimme paria eri huntua. Ensimmäisessä oli hieman saman tyylistä pitsiä kuin puvussa, mutta se tuntui jotenkin liialliselta. Toinen huntu oli kolmemetrinen, koristelematon tyllihuntu, joka tuntui heti juuri oikealta. Hetken siinä peilailtuani totesin, että eiköhän pistetä tilaukseen! Vaikka olin haaveillut lukuisien pukujen sovittelusta, tuntui kuitenkin, että oma puku oli jo löytynyt.

Niinpä myyjä otti minusta mitat, ja valitsi valmistajan kokotaulukon perusteella parhaimman koon. Se oli kaksi kokoa suurempi kuin sovittamani puku, joten ihmettelin entistä enemmän miten saimmekaan sovituspuvun edes päälle! Arvioiduksi toimitusajaksi sain helmikuun, eli nyt sitten odotellaan. Kun puku on saapunut, varaan ajan noutosovitukseen, ja sen jälkeen varaan ajan puvun muokkauksia varten, johon on varattava kaksi kuukautta. Puvun matka tehtaalta myymälän ja korjausompelimon kautta kotiin voikin kestää jopa 9 kuukautta! Onneksi voin odotellessani selata sovituksessa ottamiamme kuvia, ja joka kerta pukuni tuntuu yhtä ihanalta.

Koska kuvia omasta puvustani en ennen häitä näytä, tässä maistiaisiksi pari ihanaa vaaleanpunertava (puhdas sattuma) pukua Love Me Do -häämessuilta muutama viikko sitten:

 

Sincerity Bridalin ihana prinsessapuku. 

  

Ihana Enzoani <3 

 

Tätä pukua saa hennon vaaleanpunaisen lisäksi myös luonnonvalkoisena.

Kuvatunnelmia Habitaresta

Sunnuntaina 11.9. kävin äitini ja vauvan kanssa pyörähtämässä Habitare-messuilla. Voitin liput kahdelle Sisustusmaailma-liikkeen Facebook-arvonnassa, joten vaikka matkaa olikin Kuopiosta paljon ja vauva noin neliviikkoinen, päätin lähteä katsastamaan messut. Tukikohtana meillä toimi siskoni koti Hämeenlinnassa, ja pääsimme samalla reissulla tapaamaan siskoni silloin muutaman päivän ikäistä vauvaa <3. Matkustimme kaikki matkat junalla, koska se mahdollisti vauvan hoitamisen matkan aikana ilman pysähtelyjä, ja vaunujen kanssa se sujuikin helposti, kun kaikki matkatavarat käsilaukkua myöten kulkivat vaunuissa! Vauvakin nukkui koko matkan ensin lauantaina Kuopiosta Hämeenlinnaan (heräten kerran hetkeksi syömään) ja sunnuntaina Helsinkiin ja takaisin. Myös messujen ajan neiti veteli hirsiä :)

Monet muut blogit ovat jo kirjoittaneet Habitaresta kattavasti, joten suosittelen tsekkaamaan esim. Modernisti kodikas -blogin Kertun ja Valkoinen Harmaja -blogin Suvin mietteitä messuista. Itse kiertelin messuilla jotenkin kuin sumussa, eikä minulla ole antaa mitään kovin syväluotaavaa analyysiä messujen tarjonnasta. Tässä kuitenkin sekalainen otos tabletilla räpsimiäni kuvia. Päällimmäisenä mieleen jäi värien käyttö - valkoista ei enää juurikaan näkynyt, kokovalkoista ei lainkaan. Sisustukseen on ankaran pelkistämisen jälkeen palannut tietty runsaus, ja murretut, luonnonläheiset värit sekä luonnonmateriaalien käyttö. 

Signals-vainunäyttely - tulevaisuuden trendejä:

Matri - messujen kaunein osasto:

Iittala x Issey Miyage, kattauksia Asun-lehden osastolla: 

Marimekko:

Riikka Kantinkosken ja Pinja Rougerin viherkasveille suunniteltu The Botanic shelf -hylly (ei vielä tuotannossa):

Wesley Waltersin ja Salla Luhtaselan Piippu tee- ja kahvipannu:

Hakolan osastolla vuoden 2014 Habitaren suosikkini (vihdoin tuotannossa), Samuli Helavuon Riippu-hylly:

Tikkurilan osasto erottui kauas:

Eco Design:

Teemu Järven ihania tauluja (huomaa myös hyttynen!):

Suosikkiosastoni Garage Garage, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi:

Semmoinen Habitare tällä kertaa! Kävittekö itse messuilla? Mitä tykkäsitte?

Kuopio Designmarket

Ensimmäistä kertaa järjestetty Kuopio Design Week on nyt takana päin, ja samaten sen yhteydessä järjestetty ensimmäinen Kuopio Designmarket -tapahtuma. Ensinnäkin, ihan mahtavaa saada Kuopioon vihdoin oma Designmarket, jossa suomalainen muotoilu on suoraan kuluttajan saatavilla! Toiseksi, suurkiitos mahtaville järjestäjille, teitte aivan mielettömän hienoa työtä!

Minä olin Designmarketissa osan ajasta apuna myymässä pikkusiskoni Jenni Saksa Designin kojulla, sillä mielelläni olen tuomassa esille upeita tuotteita joita itsekin käytän päivittäin! Kävin lisäksi kuvaus-, jutustelu- ja ostoskierroksella koluamassa tarkasti kaikkien kojujen tarjonnan. Tässä kuvasaldoa lauantai-iltapäivältä:

Jenni Saksa Designin värikkäitä huopa-asusteita.

Kima

Kiman suloinen seinämitta sopisi meidänkin lastenhuoneeseen.

VillaMaa Design

Aapisteen pellavatekstiilejä.

Raamin.fi:n hauskoja lastenjulisteita.

MOoCB ja RIEMUpuodin koruja.

Savo Living, 1kertaa2, Studio Smoo ja Farö.

VAJA Finland

HIMMEE:n hienoja valaisimia.

Keittiötuotteita vaativampaan sisustusmakuun, mayn ja Musta5101. 

Jäppilän Kievarin Street Food -koju tarjoili suussasulavia herkkuja.

Emilia Kareninan EK-malliston tuotteilla koottu leikkinurkkaus lapsille.

Blawhi Graphics - sisustustuotteita mustavalkoiseen makuun.

Örkit hauskuutti ilmeikkäällä tuotteillaan. 

Blawhi Graphicsin julisteita.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli tosi onnistunut ja tunnelma ihan mahtava. Toivottavasti saadaan tapahtumasta jokavuotinen! Ensi vuotta siis odotellessa!