Hääpukuostoksilla Niinattaressa

Oman hääpukuni ostin heti ensimmäisellä sovituskerralla. Olin etukäteen selaillut lukemattoman määrän hääpukuja netissä, joten tiesin suunnilleen mitä halusin. Unelmapukuni on Galia Lahavin mittatilauksena valmistettava Loretta, mutta viisinumeroisella hinnallaan se on luonnollisesti täysin budjettini ulkopuolella. Etsinnässä oli siis saman tyylinen puku murto-osalla sen hinnasta.

Ajan sovitukseen olin varannut Niinattaresta elokuiselle alkuiltapäivälle. Saavuimme siskoni ja serkkuni kanssa muutamaa minuuttia etuajassa, riisuimme kenkämme liikkeen eteisen kenkähyllylle, ja täytin lomakkeen, johon tuli nimi- ja yhteystiedot, budjetti ja toiveet mitä puvulta halusin tai missään nimessä en halunnut. Kirjoitin kohtaan ”Ei” vain ”tafti”. Tämän jälkeen saimme käsiimme valkoiset puuvillahanskat, läjän muovirenkuloita ja ohjeen merkata kaikki puvut joita halusin sovittaa. Myyjän kanssa olin sattumalta käynyt sananvaihtoa Facebookin hääryhmässä jo ennen sovitusta, joten hän ohjasi minut rekeille joista haluamani tyylisiä hääpukuja löytyi suunnilleen minulle sopivassa koossa.

Hypistelin pukuja, ja merkkasin suosikkini. Puvut näyttivät todella erilaisilta rekistä, kuin valokuvissa, eikä sellaista ”wau”-tunnetta tullut vielä yhdenkään puvun kohdalla. Valitsin kuitenkin tarkoituksella hieman eri tyylisiä pukuja, koska tiesin, että päällä ne näyttäisivät aivan erilaisilta. Etukäteen haaveilin puolimerenneitomallisesta puvusta, jossa helma levenee reilusti heti lantion jälkeen, mutta valitsin sovitettavakseni myös A-linjaisia pukuja, koska ajattelin niiden olevan vartalonmallilleni imartelevampia. Olen ylävartalostani suhteessa melko kapea alavartaloni ollessa monta kokoa suurempi. Ei siis todellakaan mikään helppo kroppa yksiosaista pukujen sovitteluun, mutta olen kuullut ammattilaisilta tämän eriparisuuden ovat huomattavan yleistä. Harvoin rekistä löytyvä puku on suoraan joka kohdasta oikean kokoinen. Vähintäänkin helmaa täytyy lähes aina lyhentää.

Puolimerenneitomallin lisäksi halusin ehdottomasti laahuksen (koska milloin sellaista pukua muulloin saisi käyttää??) ja mahdollisesti kauniin pitsireunusteisen avoimen selkäosan. Sovitinkin ensimmäisenä pukua, jossa oli nämä kaikki. Yläosan malli ei kuitenkaan edestä ollut vartalolleni sopiva, joten siirryimme seuraavaan pukuun. Tämä puku oli A-linjainen, pehmeän vaaleanpunainen olkaimeton puku, joka oli äänestetty viime vuoden kauneimmaksi. Suureksi yllätyksekseni tämän mallinen puku teki lantiostani entistä leveämmän näköisen, eikä värikään tuntunut päällä yhtä hyvältä, kuin miltä se rekissä näytti.

Kolmas puku oli tosi tiukka puolimerenneitomallinen puku, ja hämmästelin myyjälle että meinasiko hän tosiaan saada minut mahtumaan sen sisään. Myyjän avustuksella puku hivuteltiin pikkuhiljaa päälleni. Myyjä nosti helmaa, että sain otettua siitä kiinni, sillä en pystynyt edes kumartumaan puvussa, sillä se oli niin tiukka. Köpöttelin reidet yhdessä peilin eteen ja yllätyin miten hyvältä vartalonmyötäinen puku näytti päälläni! Puku oli pitsiä yläosasta, ja vaihtui helmassa tylliksi. Siinä ei ollut yhtään kimalletta, ja jotenkin se oli yksinkertaisuudessaan mielestäni tosi ajaton. Vaikka puku oli tosi selvästi liian pieni, enkä olisi ikimaailmassa pystynyt istumaan se päällä, siitä huolimatta ei tullut pahaa makkarankuoriefektiä puvun hyvien tukirakenteiden vuoksi.

Jollain selittämättömällä tavalla puku tuntui ”omalta”. Kyyneleitä ei tullut, mutta tuntui silti, että tätä on vaikea voittaa. Kysyin myyjältä olinko itse osannut valita puvun, ja hän totesi että hän sen taisi tuoda sovitettavaksi. Kannattaa siis todella luottaa myyjän osaamiseen, muuten olisi minultakin jäänyt puku löytämättä! Sovitin vielä suunnilleen viittä pukua, mutta yksikään ei tuntunut tähän kolmanteen pukuun verrattuna oikein miltään.

Lopuksi puimme kolmannen puvun päälle vielä uudelleen, nyt alushameen kanssa, ja puku sujahtikin päälle huomattavan paljon helpommin. Nyt saimme ottaa tästä puvusta kuvia. Myyjä lisäsi pukuun koristevyön, joka oli mielestäni aivan täydellinen, ja lisäksi sovitimme paria eri huntua. Ensimmäisessä oli hieman saman tyylistä pitsiä kuin puvussa, mutta se tuntui jotenkin liialliselta. Toinen huntu oli kolmemetrinen, koristelematon tyllihuntu, joka tuntui heti juuri oikealta. Hetken siinä peilailtuani totesin, että eiköhän pistetä tilaukseen! Vaikka olin haaveillut lukuisien pukujen sovittelusta, tuntui kuitenkin, että oma puku oli jo löytynyt.

Niinpä myyjä otti minusta mitat, ja valitsi valmistajan kokotaulukon perusteella parhaimman koon. Se oli kaksi kokoa suurempi kuin sovittamani puku, joten ihmettelin entistä enemmän miten saimmekaan sovituspuvun edes päälle! Arvioiduksi toimitusajaksi sain helmikuun, eli nyt sitten odotellaan. Kun puku on saapunut, varaan ajan noutosovitukseen, ja sen jälkeen varaan ajan puvun muokkauksia varten, johon on varattava kaksi kuukautta. Puvun matka tehtaalta myymälän ja korjausompelimon kautta kotiin voikin kestää jopa 9 kuukautta! Onneksi voin odotellessani selata sovituksessa ottamiamme kuvia, ja joka kerta pukuni tuntuu yhtä ihanalta.

Koska kuvia omasta puvustani en ennen häitä näytä, tässä maistiaisiksi pari ihanaa vaaleanpunertava (puhdas sattuma) pukua Love Me Do -häämessuilta muutama viikko sitten:

 

Sincerity Bridalin ihana prinsessapuku. 

  

Ihana Enzoani <3 

 

Tätä pukua saa hennon vaaleanpunaisen lisäksi myös luonnonvalkoisena.