Hääpuvun noutosovitus

Sain toissa viikolla yllättävän puhelun Niinattaresta. Pukuni oli jo saapunut, ja kyselivät milloin pääsisin noutamaan sen. Hieman hämmentyneenä sovin ajan noutosovitukseen seuraavan viikon viikonlopulle, sillä puvun arvioitu saapumisaika oli alunperin ollut vasta helmikuussa. Toimitus oli kuitenkin ollut odotettua nopeampaa, ja niinpä saisin pukuni kotiin jo nyt!

Ajelimme perjantaina vanhemmilleni Kouvolaan yöksi, ja lauantai-aamuna laitoin meikin (voi kunpa osaisin meikata!) ja väkersin itselleni jonkin näköisen nutturakampauksen (voi kunpa osaisin tehdä kauniita kampauksia!). Otin mukaan myös huntuni sekä perintöhelmet, jotta saisin testata koko asukokonaisuuden kerralla. Pienen jännityksen saattelemana ajelin Helsinkiin. Mitä jos puku ei enää tuntuisikaan yhtä mieluisalta, kuin ensimmäisellä sovituksella?

 

Äidiltä lainattu hiuskoristekin meni vinoon. Korjasin myöhemmin suoraksi.

  

Saavuin Niinattareen, ja minut tunnistettiin jo ovella. Tuli ihanan tervetullut olo. Liikkeessä oli kova hulina päällä, ovella oli juuri edellinen porukka lähdössä, ja muita oli sovittelemassa. Vinkkinä siis sanottakoon, ett jos haluat sovitella omassa rauhassa, lauantai ei ehkä ole paras vaihtoehto. Itseäni iloinen hälinä ei kuitenkaan haitannut lainkaan.

Liikkeen omistaja, ihana Niina Kuhta ohjasi minut sovituskoppiin ja sujahdin pukuuni (tällä kertaa helposti, toisin kuin liian pieneen sovituskappaleeseen). Hän mallasi hunnun päähäni, ja kiipesin korokkeelle peilin eteen itseäni ihailemaan. Ujutimme puvun alle vielä vannehameen, joka toi helmaan kivasti lisää volyymia ja helpotti kävelemistä. Koristevyöni oli tilauksessa, eikä se ollut  vielä saapunut, joten sovittelimme pukua toisen vyön kanssa. Haen vyön myöhemmin, tai saan sen halutessani postitettuna.

Puku oli nyt kaksi kokoa isompi, kuin mitä alunperin sovitin. Tämä siksi, että lantioni on noin kaksi kokoa isompi kuin ylävartaloni, ja puku oli tietysti tilattava niin että se päällä pystyy myös istumaan. Sovituskoossa en mahtunut edes kumartumaan, vaikka yläosasta se olisikin ollut sopiva. Ompelijat kuitenkin muokkaavat pukua juuri mittojen mukaan, joten en ole siitä (kovin) huolissani. Aloitan tosin huomenna valmennuksen personal trainerin kanssa, ja hieman jännittää miten paljon kroppa ehtii suunnilleen puolessa vuodessa ennen kuin pukuun tehdään muokkaukset. Onneksi pukuni malli mahdollistaa suuretkin koon muutokset.

Pyörin puku päällä peilin edessä aikani, ja sitten poistuin pukuineni tyytyväisenä. Puvun jätin säilytykseen vanhempieni luo. Muuten en ehkä malttaisi pitää näppejäni siitä erossa.

Koska olen malttamaton, tässä vielä sneak peek puvustani. Enempää ette kuitenkaan näe ennen hääpäivää!

  

Yksityiskohtia puvusta.

256 päivää häihin!

Isänpäivänä

Viime vuonna isi sai itse tehdyn taulun. Jalanjäljet on tehty mustikalla.

Vuosi sitten meidän perheessä juhlittiin ensimmäistä isänpäivää. Teimme silloin hieman alle kolmikuisen vauvan kanssa isälle taulun, jossa oli tytön jalkapohjien kuvat painettuna paperille. Värinä käytin tässä mustikkaa. Homma osoittautui yllättävän haasteelliseksi (ja sotkuiseksi), mutta useamman yrityksen jälkeen saimme kuitenkin äitiä tyydyttävän lopputuloksen aikaiseksi.

Toisin meni tänä vuonna. Ajattelin, että piirtäisimme tytön kanssa isille kortin. Annoin valita mieleiset puuvärikynät (hän halusi tietenkin ne kaikki!), ja yritin näyttää, että piirrä tuohon paperille. Muutaman kerran neiti koputti kynän kärkeä paperiin, ja karkasi sen jälkeen paperi kourassa. Ei saatu korttia tehtyä, jospa ensi vuonna olisi jo hieman helpompaa.

Kaikesta huolimatta, hyvää isänpäivää rakas! <3 Hyvää isänpäivää myös omalle isälleni, isoisälleni, ja kaikille muillekin itsensä isäksi tunteville!

Unelmahääni - jos budjetti olisi rajaton

Kuva.

.

Kuten aiemmin taisinkin jo mainita, olen suunnitellut häitäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo 9 vuotta. Näiden yhdeksän vuoden aikana juhlan tyyli on muuttunut jonkin verran, koska myös oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella. Parempaan suuntaan, uskoisin. Tulevaa miestäni ei häiden suunnittelu juurikaan kiinnosta, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin! Saan rauhassa pyöritellä ideoita mielessäni, ja ennen päätöksen tekoa kysyn vielä hänen mielipiteensä. Aina ei kuulemma edes tarvitsisi, mutta haluan että hänkin tietää missä mennään ja millaiset juhlat meille on tulossa, ja saa halutessaan vaikuttaa valintoihin. Onhan ne kuitenkin meidän häämme, vaikka projektina niiden järjestäminen on ennen kaikkea minun.

Kuva.

Häidemme tyylistä voit lukea täällä, mutta millaiset häät suunnittelisin, jos budjetti olisi rajaton? Nyt häitämme juhlitaan pienessa kartanossa täällä koti-Suomessa, mutta unelmahääni vietettäisiin ulkomailla. Ehkä Kreikan Santorinilla, tai jossakin Italian rannikolla. Juhlien väriteema ja tyyli pysyisivät pääpiirteittäin samanlaisina, mutta panostaisin vielä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat mielestäni tosi tärkeitä, koska ne tekevät kokonaisuudesta viimeistellyn ja harkitun oloisen. Enkä tietenkään tarkoita valtavaa määrää krääsää, vaan nimenomaan harkittuja yksityiskohtia niin, että jokaista asiaa on mietitty huolellisesti. Esimerkiksi juomatölkkejä ei häissämme nähtäisi, vaan kaikki juotaisiin kauniisti laseista. Yksityiskohtiin pyrin toki keskittymään nytkin, mutta hieman maltillisemmin.Vähemmän on enemmän.

Kuva.

Unelmahäissäni juhlinta kestäisi koko viikonlopun. Häitä edeltävänä iltana istuisimme iltaa lähimpien perheenjästentemme ja morsiusseurueidemme kanssa hienossa ravintolassa ja söisimme usean ruokalajin illallisen. Vihkiminen tapahtuisi auringonlaskun aikaan ulkona jollakin kauniilla kukkulalla, kukkasin koristellun kaaren alla, meri taustalla. Vieraita olisi paljon, ainakin se 140, jotka alunperin olisimme vieraslistallemme halunneet. Vihkimisen jälkeen juhlisimme suuressa valkoisessa teltassa kattokruunujen alla, pöydillä olisi runsaasti kukkia ja kynttilöitä. Illallinen tarjoiltaisiin pöytiin jälkiruokia lukuunottamatta, jotka jokainen saisi valita runsaasta jälkiruokabuffetista. Tanssisimme pikkutunneille asti, jonka jälkeen vetäytyisimme ylelliseen hotelliin. Aamulla nauttisimme vielä kaikkien vieraidemme kanssa ihanan brunssin, ja jatkaisimme sen jälkeen häämatkalle maailman ympäri.

Tiivistetysti, unelmahääni olisivat saman tyyliset, mutta suuremmassa mittakaavassa, ulkomailla ja ulkona. Täällä Suomessa en kuitenkaan uskalla ottaa riskiä säiden kanssa, ja siksi vihkiminen tapahtuu kirkossa, ja juhlat sisällä kartanossa. Juhlapaikallamme voisi toki vihkiä ulkona, mutta huonon sään sattuessa sisätilat olisivat vihkimiseen omaan makuuni liian ahtaat. Haluan kävellä alttarille isäni saattelemana, eikä tämä sisällä onnistuisi. Päädyimmekin lopulta siihen, että koska haluan mieluummin vihkimisen kauniissa kirkossa, kuin juhlapaikalla sisällä, valitsimme suoraan kirkon. Näin vältämme sääkriisin mahdollisesti aiheuttaman pettymyksen. Lisäksi pidän kirkkojen akustiikasta, joka saa esitykset kuulostamaan upeilta. Kirkossa emme myöskään tarvitse äänentoistoa vihkimiseen tai esityksiin, vaikka meillä se toki löytyisi ihan perhepiiristä. Rakastan myös urkujen mahtipontisuutta, joten en yhtään harmittele ettemme valinneet vihkimistä ulkona. Vieraslistan karsiminen hieman harmittaa, mutta näistä pienistä myönnytyksistä huolimatta tuntuu, että meidän häistämme tulee silti juuri sellaiset kuin on tarkoitus.

Loppukevennyksenä:

Kuva.

Täältä pääset vielä kurkistamaan alati paisuvaan Pinterest-kansiooni, johon kerään häihimme sopivia ideoita.

Millaiset olisivat sinun unelmahääsi?

Kuva.

Häiden järjestämisen ABC - mistä kannattaa aloittaa

Vuoden 2018 kaunein kalenteri on Annika Välimäen käsialaa.

Menimme kihloihin vuosipäivänämme, ja sovimme samalla, että häät järjestetään vuoden päästä lauantaina. Koska halusimme järjestää juhlat tietylle viikonlopulle ja aikaa oli vain vuosi, tuli tärkeimpien järjestelyjen tekemiselle hieman kiire. Ajattelinkin avata tässä tarkemmin miten meidän juhlajärjestelyt on tähän mennessä hoidettu. Osa järjestelyistä hoidetaan toki vasta lähempänä häitä, joten postauksia aiheesta on tiedossa jatkossakin. Huomioitavaa on, että järjestelyjen aikatauluun vaikuttaa mm. se millaisiin asioihin omissa häissään haluaa panostaa, ja se mitä kaikkea haluaa tilata ulkopuoliselta palveluntarjoajilta. Jos tekee kaiken tai suurimman osan itse tai tuttavien voimin, järjestelyt sujuvat toki aivan eri tavalla. Häät voi järjestää parissa viikossa tai sitten siihen voi käyttää vuosia.

Ensimmäisenä kihlautumisen jälkeen kannattaa päättää päivä tai ainakin suunnilleen haluttu ajankohta. Mikäli haluamanne päivä sattuu pahimpaan sesonkiaikaan, eli kesä-elokuulle, tai jollekin muuten suositulle päivälle, saa järjestelyjen kanssa olla ajoissa. Kaksi vuotta voi kuulostaa liioittelulle, mutta sitä se ei välttämättä ole. Ne itselle tärkeimmät asiat kannattaa varata heti kun hääpäivä on tiedossa (mikäli palveluntarjoaja ottaa jo varauksia vastaan). Jos aikaa

 toiveajankohtaanne on vähemmän, ja haluatte esimerkiksi tietyn juhlapaikan, voi päivän suhteen joutua joustamaan.

Kirkosta riippuen vaihtelee se miten kauan ennen juhlia sen voi varata. Joillakin paikkakunnilla kirkko vapautuu varattavaksi aikaisintaan vuotta etukäteen, kun toisaalla kirkon voi varata jo yli kahta vuotta ennen, joten käytännöt vaihtelevat paljon. Se kannattaa tarkistaa heti kun päivä on tiedossa. Mikäli siis ylipäätään haluaa kirkkovihkimisen tai avioliiton siunauksen. Meidän varatessamme kirkkoa oli kyseiselle päivälle jäljellä enää melko myöhäisiä aikoja, ja otimme niistä aikaisimman vapaan ajan, joka oli klo 16.30. Oma toivomukseni vihkimisajalle olisi ollut klo 15, mutta kyllä sitä naimisiin pääsee tähänkin kellonaikaan. Eipä ehdi vieraat tylsistyä juhlassa, koska päivä on niin lyhyt!

Seuraavaksi on hyvä päättää budjetti. Budjetti oikeastaan sanelee sitten montako vierasta voi kutsua, minkälainen juhlapaikka budjettiin sopii, otetaanko pitopalvelu vai tehdäänkö ruuat itse, jne. Budjetin hahmotuttua kannattaakin tehdä ainakin alustava vieraslista, joka sanelee mm. juhlatilan koon.

Juhlapaikka kannattaa varata heti kirkon ja päivämäärän varmistuttua, jotta varmasti saa haluamansa juhlapaikan. Toki jos kirkkoa ei voi vielä varata, kannattaa juhlapaikka silti varata heti, ettei joku toinen ehdi ensin. Juhlapaikan valintaan vaikuttaa juhlien tyyli, budjetti sekä vieraslistan koko. Kannattaa myös selvittää pitääkö juhlapaikasta poistua tiettyyn kellonaikaan mennessä, mikäli suunnitelmissa on juhlia aamuun asti. Muita huomioon otettavia seikkoja on mm. saako juhlatilaan tuoda omat ruoka- ja juomatarjoilut, vai onko tilassa oma pitopalvelu tai anniskeluoikeudet.

Muita palveluntarjoajia, jotka kannattaa varata ajoissa, on esimerkiksi valokuvaaja. Suosituimpien kuvaajien sesonkiajat buukataan helposti ainakin vuotta etukäteen, joten jos mielessä on joku tietty kuvaaja kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä hyvissä ajoin. Meillä sattui käymään tuuri, koska kyselimme neljältä kuvaajalta heidän varauskalentereidensa tilanteita, ja heistä vain yksi oli meidän päivänämme varattu. Hyviä vaihtoehtoja oli siis vapaana, joista saimme valita sen juuri meille parhaan. Nopeasti piti silti toimia, sillä kyseinen ajankohta oli kuvaajien varaamisen kannalta vuoden vilkkainta aikaa, joten liian kauaa ei kannattanut jäädä valintaa pohtimaan.

Yksi monelle ehkä yllätyksenä tuleva asia on, että hääpukua kannattaa käydä sovittelemassa jo lähes vuosi ennen häitä. Puku saattaa toki löytyä oikean kokoisena rekistä, jolloin sen voi saman tien napata kainaloonsa, mutta jos juuri oikeaa kokoa ei liikkeessä ole, puku tilataan. Tilauksen toimituksessa voi mennä 5-7 kuukautta, ja jos joudutaan tekemään ompelijalla muokkauksia (kuten käytännössä lähes aina joudutaan) tähän tulee varata varsinkin sesonkiaikaan vähintään 2 kuukautta. Puku kannattaakin tilata jopa 9 kuukautta ennen häitä! Minä menin heti pari viikkoa kihlautumisen jälkeen sovittelemaan pukuja, ja oma pukuni on nyt tilauksessa. Sen pitäisi saapua viimeistään helmikuussa, ja kun puku on tullut, varaan ajan muokkauksille. Kerroin kokemuksestani tarkemmin täällä, ja täällä annoin vinkkini sovitukseen valmistautuvalle.

Me lähetimme lisäksi Save The Date -kortit (suom. varaa päivä) vieraille reilut 10 kuukautta ennen häitä, koska kaupungissamme järjestetään samaan aikaan suuri tapahtuma, ja hotellit alkoivat täyttyä jo nyt. Emme saaneet varattua hotellikiintiötä, jota suosittelen mikäli vieraita tulee kauempaa. Hotellikiintiössä varataan ennalta sovittu määrä huoneita, ja ovat vieraiden varattavissa tiettyyn päivään mennessä, esimerkiksi kahta kuukautta ennen häitä. Sen jälkeen huoneet vapautuvat yleisesti varattaviksi. Hotellikiintiön avulla saa varmistettua, että vieraille riittää huoneita.

Lisäksi olemme tähän mennessä varanneet kakun, kukkakaupan (tämän kanssa ei ole niin suurta kiirettä, mutta halusin varmistua että saan kukat juuri sieltä mistä haluan), häämeikin ja -kampauksen, bändin ja esiintyjät kirkkoon. Sulhaselle todennäköisesti teetetään puku, mutta sen aika on sitten alkuvuodesta. Häiden tyyli ja värimaailma on myös hahmoteltu, sen esittelin tässä postauksessa.

Yhteenvetona

Kun alat järjestämään häitä, varaa nämä mahdollisimman aikaisin:
• juhlapaikka
• kirkko
• valokuvaaja
• pitopalvelu

Noin 9-12 kk ennen kannattaa:
• varata häämeikki ja kampaus
• tilata hääpuku
• varata bändi/DJ/esiintyjät
• lähettää Save The Date -kortit, jos niille on tarvetta

Huikkaa kommenteissa, jos unohdin jotain olennaista!

Kuvan kaunis puuterisen vaaleanpunainen kalenteri on graafikko Annika Välimäen kädenjälkeä, ja taatusti kaunein ensi vuoden kalenteri. Se sopii jopa meidän häidemme väriteemaan! Kalenterissa on runsaasti tilaa kalenterimerkinnöille (itse kirjoitan sinne myös päiväkirjaa jokaisen päivän lopuksi), ja lisäksi sivussa on tilaa to do -listalle, sekä muille muistiinpanoille. Kalenterin loppupuoli on myös omistettu valtavalle määrälle muistiinpanosivuja, joten tila ei tästä lopu kesken. Täydellinen kalenteri häiden suunnitteluun <3. Kalenteri on itse hankittu, eikä tämä siis ole mainos, vaan ihastuin tähän ja ajattelin vinkata muille kalenteria vielä etsiville, että tällainenkin kaunotar on olemassa. Omani löysin Suomalaisesta kirjakaupasta.