Meidän häät kuvina: Valmistautuminen

Syksy ja arki ovat vieneet mennessään niin, että aikaa ja energiaa ei blogille ole oikein jäänyt (puhumattakaan siitä, että jo 7 vuotta vanha läppärini on lojunut koskemattomana jo noin pari vuotta (uusi on kyllä hankintalistalla!) ja käytän vain tablettiani, mikä ei postausten tekemiseen ole kovin näppärä). Siitä syystä en ole saanut julkaistuksi kuvia meidän häistämme. Opiskelukaverini niitä kyselivät innolla jo syyskuussa, joten lienee aika laittaa niitä vihdoin tänne. Meidän häitämme juhlittiin siis elokuun 4. Kuopiossa Tuomiokirkossa ja Rauhalahden kartanolla. Kuvaajana meillä oli aivan ihana ADLV Henriikka H., ja en voi kuin kehua! 

Koska kuvia on valtavan paljon, jaan niitä teille osissa. Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia hääpäivän valmistautumisesta. A valmistautui kotona bestmaninsa kanssa, ja minä lähdin aamulla siskoni kanssa meikkiin ja kampaukseen kampaamo Studio Alex T:hen, jossa myös pukeuduin. Henriikka kävi meikin ja hiusten laiton aikana kuvaamassa pukuni ja muita yksityiskohtia juhlapaikalla, A:n valmistautumista kotona, ja tuli sitten puku kainalossa kuvaamaan minun valmistautumiseni loppuun. Sieltä lähdimme yhdessä first look -kuvauksiin, joita näytän teille seuraavassa kuvapläjäyksessä. Tässä kuitenkin aamupäivän parhaat:

Kuvat ADLV Henriikka H.

Hääpuku White Rose, huntu ja koristevyö Niinatar

Hääkutsut Willow visuals

Miehen puku Herrainpukimo

Hiuskoriste Ninka Design

Korvakorut Glitter

Morsiamen kengät Pretty Ballerinas Zalando

Meikki Henna, Studio Alex T.

Kampaus Miia, Studio Alex T.

Kynnet Henna, Studio Alex T.

Vihkisormus Kultasepät Narsakan Festive-mallistoa

Habitare 2018

 

Lapuan Kankureiden osaston pehmeitä tekstiilejä.

Tänään alkoi sisustusalan toinen vuoden kiinnostavimmista tapahtumista (asuntomessujen lisäksi), eli Habitare-messut. Kävin sisustusalan opiskelijastatuksen puolesta tutustumassa messuihin tänään klo 9 jälkeen, jo ennen ovien aukeamista muulle yleisölle. Herätyskello soi 4.30 ja junassa olin tuntia myöhemmin. Kiertelin messuilla parin tunnin verran, ennen kuin kiirehdin takaisin junaan ja nyt istun jo kotimatkalla, kohta ollaan jo Kuopiossa! Ehdin juuri sopivasti perille hakeakseni lapsen päiväkodista <3. Olisi toki ollut ihanaa kierrellä vähän enemmän rauhassa ja pysähtyä jututtamaan tuttuja kasvoja, mutta tällä kertaa päädyin palaamaan jo 11.25 lähteneellä junalla 14.25 sijaan. Olisipa tuossa välissä ollut edes yksi junavuoro!

No mitä messuilta jäi käteen näin lyhyessä ajassa? Paljon inspiraatiota, useita kännykkäräpsäisyjä (eväiden vuoksi järkkäri ei mahtunut laukkuun, valintojen maailma), ja muutaman tutun kanssa pikaiset kuulumisten vaihdot. Tänä vuonna messuilla oli selvästi pinnalla värit, luonnon materiaalit, ja pehmeät tekstiilit. Värimaailma oli pääsääntöisesti hyvin syksyinen, ja pehmeän luonnollista väriskaalaa piristi hempeät pastellit ja syvät murretut sävyt. Aivan ihania värejä ja materiaaleja! Tässäpä vähän maistiaisia messutarjonnasta:

Marimekon syksyiset sävyt ihastuttivat.

   

Woodnotesin osastolla vallitsivat luonnonmateriaalit.

   

Hakolan herkullinen vaaleanpunainen sävy yhdistyi kauniisti sinapinkeltaiseen. 

    

Hakola. 

    

Matrin petaukset houkuttelivat syksyisissä sävyissään. 

  

Asun-lehden osastolla oli vahvoja värejä... 

      

...ja neutraaleja, luonnonläheisiä sävyjä.  

 

Näyttäviä valaisimia...

      

...ja kutsuvia tekstiilejä. 

   

Annon osastolla pääroolissa olivat pehmeät matot.  

    

Tapio Anttila Collectionin osastolla oli mökkimäinen tunnelma.

      

Tapio Anttila Collection.

   

Honkarakenteen suloisten Kontti-mökkien sisustuksen on suunnitellut Maru Hautala.

 

Kontissa oli kotoisa tunnelma.

   

Deko-lehden osasto oli täydessä kukassa. 

  

Cellon keittiön on suunnitellut Valkoinen Harmaja -blogin Suvi.

  

Teemu Järven uusia eläinhahmoja. 

 

Upea Teemu Järven seinävaate.

Ensimmäinen päiväkotipäivä

Meillä alkoi eilen aivan uusi elämänvaihe, kun 2-vuotias tyttäremme aloitti päivähoidon. Olimme käyneet kahden edeltävän viikon aikana muutaman kerran päiväkodin pihassa leikkimässä, ja olimme myös yhden pidemmän päivän aamu-ulkoilusta lounaaseen ja päiväuniin. Pikku-A leikki innokkaasti muiden lasten kanssa ulkona, ja lähti aina innoissaan päiväkotiin. Lounaalla ruoka maistui, ja päiväunille jäi kiltisti hoitajan kanssa, vaikka uni ei sillä kerralla tullutkaan. Toinen tällainen pidempi tutustumispäivä oli suunnitelmissa, mutta samana aamuna lapselle oli noussut vähän kuumetta, ja nenä vuoti kuin seula, joten jäimme kotiin toipumaan. Paria päivää myöhemmin tauti oli minullakin, mutta onneksi se oli molemmilla hyvin lievä ja pientä nuhaistuutta (ja itselläni äänen käheyttä) lukuunottamatta muutamassa päivässä ohi.

No, eilen sitten oli ensimmäinen päivä, kun pikku-A jäi hoitoon ilman vanhempia. A vei hänet, ja tyttö juoksi innoissaan portista sisään. Harmistus tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun isän täytyi lähteä. Onneksi oli kuitenkin toipunut nopeasti ja leikkinyt innoissaan muiden kanssa. Päiväuniakin oli nukkunut kaksi tuntia, vaikka kotona nukahtaa yleensä vasta päiväkodin päiväuniajan jälkeen, huolimatta runsaista yrityksistämme muuttaa rytmiä. 

Kun menin hakemaan tyttöä päiväkodista, kuulin iloisia kiljahduksia ja näin innokkaan pienen touhuamassa muiden kanssa pihalla. Hän ei aluksi huomannut saapumistani, mutta sitten huomattuaan kiljahti innoissaan: ”Äiti!”, ja halusi että tulen mukaan leikkimään. Leikimme hetken yhdessä, kunnes lähdimme tallustelemaan kohti kotia. Kävelimme käsi kädessä kotiin jutellen päivän tapahtumista. Kotona tankattiin läheisyyttä pötköttelemällä sylikkäin sohvalla ja leikkimällä yhdessä suosikkileikkejä. Yöllä heräsin pieneen ininään, mutta itkua ei kuulunut, ja ennen kuin ehdin reagoida, hän nukahti uudelleen. Varmasti päivän tapahtumat alkavat nyt tulla uniin, kun on niin paljon uutta yhdellä kertaa. Tähän olin jo henkisesti varautunut varsinkin, kun tähän asti yöheräämisiä ei ole ollut sen jälkeen kun pikku-A täytti 1 v 2 kk:tta. 

Eli ihan mukavasti on lähtenyt meidän hoitotaival käyntiin, vaikka pieniä alkukankeuksia havaittavissa onkin. Pohdin pitkään sopivaa hoidon aloittamisaikaa, koska alunperin olin ajatellut olevani lapsen kanssa kotona sen perinteisen 3 vuotta. Päädyimme kuitenkin aloittamaan hoidon nyt, koska lapsemme on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin itse olin pienenä. Reipas, itsenäinen ja hyvin sopeutuvainen. Lisäksi on tuntunut jo jonkin aikaa, että hän olisi valmis kasvattamaan maailmaansa kodin seinien ulkopuolelle, ja omia kavereita on selvästi kaivannut jo pidemmän aikaa! Toki olemme reissanneet paljon, ja kavereitakin pikku-A:lla on, mutta emme näe niin usein kuin tyttö haluaisi. Toinen syyn hoidon aloittamiselle nyt oli kesken olevat opintoni, joita on vielä jäljellä 3 vuotta. Koin, että opintoihin palaaminen olisi vain vaikeutunut taukoa pitkittämällä, ja taloudellisistakin syistä olisi mukavaa päästä työelämään mahdollisimman pian. Oikea aika tuntui siis olevan nyt, vaikka olisikin ollut ihanaa olla vielä kotona. Toisaalta hirveän mukavaa päästä pitkästä aikaa muidenkin haasteiden, kuin äitiyden ja kodinhoidon, pariin! 

Mukavaa syksyn alkua teille kaikille, ja tsemppiä muillekin päivähoidon aloittaville! Olkoon hoidon myötä tulevat tautimme lieviä ja vähäisiä!

Paluu arkeen

Nyt on häät takana päin, ja kerron niistä vielä lisää tulevaisuudessa. Maistiaiskuvat saatiin jo häiden jälkeisenä maanantaina, ja ne löytyvät instastani. Loppuja odotellaan vielä, ja tämän viikon aikana niiden pitäisi olla valmiita. Jännittää!

Meidän perheessä alkaa ensi viikolla aivan uudenlainen arki, kun minä jatkan sisustusalan opintojani, ja lapsi menee päiväkotiin. Olemme viime viikosta alkaen käyneet tutustumassa päiväkotiin, ja tosi hienosti on mennyt. Tyttö on niin itsenäinen, että unohtaa äidin lähes portilla ja lähtee innoissaan leikkimään kavereidensa kanssa! Tänään piti mennä viimeisen kerran ennen hoidon aloitusta vähän pidemmäksi päiväksi; ulos leikkimään, lounaalle ja päiväunille. Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen päiväkotiflunssa tuli jo nyt! Onneksi lapsen vointi on hyvä, ja minä olen vielä kotona, joten hyvin on aikaa sairastaa. Kunhan paranisi ensi viikon alkuun mennessä, jotta heti ei tarvitse jäädä ensimmäisiltä tunneilta pois.

Mieskin vaihtoi työpaikkaa loppukeväästä, ja arjen rytmi on aivan erilainen. Sen sijaan, että mies menisi illalla lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, ehdimme nyt viettää pari kolme tuntia ihan kahdestaan! Toki mies tulee nyt töistä aiempaa myöhemmin, mutta jotenkin olen viime aikoinajaksanut paremmin lapsen kanssa kahdestaankin. Olo on häiden jälkeen ollut kovin seesteinen (enkä tarkoita että olisin ollut häistä hirveän stressaantunut, vaan enemmänkin oman ajan tarve on vähentynyt kun tiedän sen vähenevän kohta hoidon alkamisen myötä minimiin), ja olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta enemmän kuin koskaan. Pikku-A puhuu jo todella paljon (8 sanan lauseita, jne. selittävää puhetta), joten hänen kanssaan on ollut hurjan helppoa, kun asioista voi jo jutella. Uhmakiukkujakin meillä on tosi harvoin, vaikka tässä 2 vuoden iässä sen pitäisi olla pahimmillaan. Pistän hyvän itseilmaisun piikkiin, helppo selvittää kiukut, kun hän osaa jo kertoa mikä harmittaa! Muutenkin hän touhutessaan selittää lähes koko ajan mitä tekee, samanlainen papupata kuin äitinsäkin.

  

Mitenkäs teillä muilla on arki lähtenyt käyntiin? Minua vähän jännittää mitä tuleman pitää, sillä muutos on aiempaan nähden valtava. Miten hoidossa sujuu (sitä jännitän ehkä vähiten, pikku-A on  samanlainen kuin minä pienenä, eikä juuri äitiä tunnu kaipaavan kun on muuta kivaa tekemistä), miten paluu opintojen pariin sujuu (varsinkin kun omat luokkalaiseni opiskelevat jo viimeistä vuotta, kun minä hyppään toiselle täysin vieraiden ihmisten pariin), miten ehdin mahduttaa aikatauluihin liikunnan, kun lapsen päiväkodista hakeminen osuu lähes aina minulle. Paljon kysymyksiä, joihin vastaukset löytynevät lähiviikkojen aikana asioiden edetessä omalla painollaan. 

Eniten haikeutta tuottaa kuitenkin kotonaoloajan päättyminen. Oli suuri etuoikeus saada olla kotona oman lapseni kanssa, ja vaikka taloudellisesti se onkin välillä (lue: koko ajan) tehnyt aika tiukkaa, uskon että sen arvoa ei voi rahassa mitata. Lapsella on nyt erinomaiset lähtökohdat selviytyä päivistä ilman vanhempia lähellä, ja uskon hänen enemmänkin nauttivan siitä, että tekemistä riittää ja saa touhuta päivät pitkät kavereiden kanssa. Muutos on varmasti minulle vaikeampi, varsinkin kun tytön hyvien unenlahjojen ansiosta olen saanut nukkua pitkälle aamuun. Se luksus loppuu nyt, sillä rytmiä on käännetty niin, että siirtymä päivähoitoon olisi mahdollisimman jouheva. Onneksi kirkasvalolamppu auttaa aikaisissa aamuheräämisissä. Kunhan tämä lapsen flunssa on saatu paranneltua, olemme valmiita uuteen arkeen!

Vinkkini vahasinettien tekoon

Vahasinetti on tyylikäs tapa viimeistellä hääkutsu, ja sillä voi tuoda kutsuun lisää persoonallisuutta ja tekstuuria. Sinetti on yhtä aikaa sekä ihanan vanhahtava, että trendikäs, ja sen teko on helppoa ja aika hauskaakin! Tein itse hääkutsuihin sinettejä ensimmäistä kertaa, ja jaan nyt teille vinkkini siihen miten sinetin teko onnistuu mahdollisimman hyvin ensikertalaiseltakin.

Sinetin ja vahat tilasin Etsyn kautta Kiinasta. Jännitin vähän mitä saan, ja milloin tuotteet saapuvat, mutta onnekseni ne tulivat luvatussa ajassa ja olivat juuri mitä olin tilannutkin. Tilasin molemmat samalta myyjältä, jotta toimitusaika olisi sama. Ja oman kokemukseni perusteella voin suositella ko. myyjää, sinettiin linkki tässä, ja vahat löytyvät täältä. Vahaa on olemassa kahdenlaista, mureneva ja ”sitkeää”. Koska halusin että vaha selviää postin käsittelystä, mureneva oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Luin keskustelupalstoilta, että Kiinassa myydään tätä ei-mureneva vahaa, joten sen takia uskalsin tilata Kiinasta. Annostelua helpottaakseni tilasin valmiita sydämenmuotoisia annospaloja. Yhdestä palasta sai tehtyä yhden sinetin, joten ei tarvinut pelätä että vaha loppuu kesken. Niiden sulattamista varten tilasin myös pienen vahalusikan, koska olin lukenut, että vaha ei enää siitä irtoa, enkä halunnut uhrata yhtä lusikoistani. Linkki lusikkaan täällä, valitsin tuon pienen koon. 

 

Sinettiin valitsin meidän nimikirjaimet kauniilla fontilla. 

Sinetin voi tehdä joko suoraan kuoreen, tai leivinpaperille ja liimata sitten paikalleen. Itse suosittelen tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa varsinkin ensikertalaisille. Etuna on se, että epäonnistuneen sinetin voi sulattaa ja tehdä uudelleen. Lisäksi saa hieman harjoitella, ja kuoreen voi kiinnittää vain onnistuneita sinettejä. On myös mahdollista, että vaha menee kuoresta läpi ja jättää jäljen kutsuun. Tämä voi toki käydä myös liiman kanssa, ja siksi sujautin kuoren sisään pienen palan paperia suojaamaan kutsua liimalta. 

Sinetin tekoon tarvitset siis:

- sinettileimasimen

- vahaa

- kynttilän (myös kuumaliimapyssyyn sopivaa vahaa on saatavilla)

- vahalusikan

- leivinpaperia

- pienen kupin vettä/jäitä varten

- paperia

- liimaa sinetin kiinnittämiseen

  

Vahasinettien tekoon tarvittavat välineet.

Tee näin:

1. Valmistele askartelupaikka. Laita leivinpaperi tasaiselle, kuumuutta kestävälle alustalle, ota pieneen kuppiin jäitä tai kylmää vettä, laita paperia valmiiksi kupin viereen, avaa ikkuna (vaha voi kärytä aika paljonkin) ja sytytä kynttilä.  

2. Laita vahapala lusikkaan ja pidä sitä kynttilän päällä, irti liekistä. Anna vahan sulaa kokonaan.

 

Sulata vaha lusikassa kynttilän päällä. 

3. Kaada vaha leivinpaperille, ja laske sinettileimasin vahan päälle. Voit hieman pyöräyttää leimasinta vahan pinnassa (pinnan suuntaisesti) ennen kuin annat sen painua vahaan. Näin vaha leviää paremmin leimasimen alle, ja sinetistä tulee helpommin ehjä. Liike on pieni! Älä paina sinettiä vahaan, vaan anna sen laskeutua omalla painollaan. 

4. Anna leimasimen olla vahan päällä kunnes vaha on jähmettynyt kokonaan. Tässä kestää n. 30 s. Tämän jälkeen irrota valmis sinetti leimasimesta ja laita leimasin jäähtymään kuppiin jäiden tai kylmän veden päälle. Kylmällä leimasimella saat kauniimpia sinettejä.

 

Valmiita vahasinettejä. 

5. Kuivaa leimasin huolellisesti erityisesti kuviokaiverruksen kohdalta. Jos kaiverrukseen jää vesipisaroita, sinetin kuvioon jää niiden kohdalle reikiä. Jos teet sinettejä liukuhihnameinigillä, kannattaa uusi vahapala laittaa sulamaan heti kun sinettileimasin on jäähtymässä. Vahalusikan kannattaa laskea aina alassuin, sillä muuten vahaa valuu lusikan ulkopuolelle, ja se käryää ikävästi seuraavaa vahapalaa sulattaessa.

6. Liimaa valmis sinetti kuoren päälle liimalla. Itse käytin pikaliimaa, mutta tähän tarkoitukseen voi sopia muukin liima.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua, kertokaahan kommenteissa jos kokeilette! Lisävinkit voi myös laittaa kommenttilaatikkoon. Mukavia askarteluhetkiä!

PS. Älkää polttaako itseänne vahalusikkaan tai vahaan!

Tänään tasan 100 päivää häihin <3

Hääkutsut graafikolta

Hääpäivä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, ja on aika saada kutsut maailmalle. Päädyimme tilaamaan kutsut graafiselta suunnittelijalta, joka käyttää kutsuessaan käsin tehtyä kalligrafiakirjoitusta. Kutsuista halusimme hyvin selkeälinjaiset ja tyylikkäät. Kortin etupuolelle tuli kutsuteksit, ja kääntöpuolelle hääinfo, jossa on meidän häänettisivujen osoite. Sivujen kautta voi ilmoittautua häihin, ja lisäksi keräämme sinne tietoa juhlapaikasta, osoitteet kartalla, ja ohjeita pysäköintiin. Tosi näppärää!

Kutsut tilasimme Willow visualsilta, koska pidän kovasti hänen tyylistään. Instagramin puolelta bongasin mieluisan kutsumallin, jonka pohjalta graafikko Petra suunnitteli meille kutsut meidän omilla teksteillämme. Halusin meidän nimet, sanan ”tahdon” ja infopuolen otsikon kalligrafialla, muuten Petra valitsi fontit ja lisäsi kivan kehyksen tekstien ympärille. Paperiksi valittiin luonnonvalkoinen, puuvillapaperi, jonka pehmeä tekstuuri tuo lämpöä yksinkertaisen graafisen ulkoasun vastapainoksi. Lisäksi tilasin etsystä sinettileimasimen meidän nimikirjaimilla, sekä shamppanjanväristä sinettivahaa. Sinetti toi kutsuihin sen viimeisen silauksen, ja vähän juhlavuutta. Pääsin myös itse askartelemaan edes jotain ;).

Sinetit tuovat kutsuihin viimeisen silauksen.

Kutsut saapuivat postissa pääsiäisviikon tiistaina, joten pääsiäisenä saimme jaettua ainakin kolmanneksen, kun kokoonnuimme sukulaisteni kanssa juhlimaan ukkini 90-vuotisjuhlia. Kuorten kanssa tulikin hieman tiukempaa, koska kun kutsut saapuivat, huomasin niiden olevan hirman ostamiani kuoria suuremmat. Note to self - tarkista jatkossa myös tarkat mitat A-luokituksen lisäksi... Niinpä päädyin keskiviikkona tilaamaan myös kuoret Willow visualsilta, sillä Petralla oli varastossa tarpeeksi oikeankokoisia kuoria (joiden löytäminen netistä osoittautui yllättävän haastavaksi), ja pikakirjeenä ne ehtivät seuraavaksi päiväksi juuri ennen pääsiäspyhiä. Se säästöyritys ei siis mennyt ihan nappiin, mutta onneksi keksin käyttää valmiiksi kirjoitettuja kuoria sitten ristiäisten kiitoskorttien jakamiseen (miten niin ”vähän” myöhässä, eikö 2 vuoden sisällä juhlasta ole ihan tarpeeksi ajoissa?), joten nekään eivät mene hukkaan.

Kutsun etupuoli.

 

Kutsun takana on hääinfo. 

 Kuoret kirjoitin itse käsin, viivotinta apuna käyttäen (pitäähän tekstien olla suorassa ja keskellä!). Tein ensin apuviivat ja kirjoitin nimet lyijykynällä, jonka jälkeen kirjoitin vielä päälle ohuella tussilla ja kumitin lyijykynän jäljet pois. Onneksi olin jo syksyllä alkanut harjoitella käsin kirjoittamista, joten sain mielestäni oikein nätit tekstit aikaiseksi, vaikka harjoittelu ei olekaan ollut ihan yhtä ahkeraa, kuin alunperin olin ajatellut.

 

Valmiit kuoret näyttävät tältä. 

Tällä viikolla kirjoitan vielä loput kuoret, ja laitamme ne postiin. Yksi asia taas hoidettu! Häihin onkin tänään jäljellä enää 124 päivää, eli 4 kk ja 2 päivää! Viikonloppuna menemme teettämään miehelle puvun, mutta siitä kerron sitten lisää myöhemmin!