Yli 45 000 kävijää, satoja näytteilleasettajia, ääntä, valoa, designia. Tätä kaikkea oli viime viikolla järjestetyt Suomen suurimmat sisustusalan messut, eli Habitare. Olin ensimmäistä kertaa kyseisillä messuilla, ja oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Nähtävää oli niin valtavasti, että suurimman osan ajasta vain katselin ympärilleni muistamatta edes ottaa kuvia! Onneksi jokunen otos tallentui verkkokalvojen lisäksi myös muistikortille, ja voin näin jakaa pienen osan kokemastani teidän kanssanne.
Koulun kautta järjestettävä reissu peruuntui, ja niinpä päätin lähteä Habitareen itsekseni. Ostin lauantaille meno-paluu-junaliput, lähtö klo 5.37 ja paluu klo 20.48. Rankka päivä siis tiedossa. Onneksi sain lopulta mieleistä seuraa, enkä joutunutkaan kiertelemään messuja aivan yksikseni, kun ihana tekstiilimuotoilijakaverini tuli seurakseni. Kiitos, oli kivaa!
Sitten itse messuihin.
Vastuullista muotoilua esittelevä EcoDesign -näyttely kiinnosti itseäni erityisesti sen vuoksi, että siskoni mies ja hänen kaverinsa (yhdessä muotoilutoimisto Siltanen | Sandberg) olivat voittaneet EcoDesignin suunnittelukilpailun ykkössijan, ja kaksi heidän suunnittelemaansa valaisinta oli esitteillä näyttelyssä. Valaisimet ovat tarkoitettu ulkokäyttöön ja niiden puinen pinta on käsitelty hiiltämällä, mikä on ekologinen pintakäsittelytapa, sillä siinä ei käytetä kemikaaleja. Vasemmalla edessä on liikuteltava Kääntö, joka syttyy ja sammuu valaisinta kääntämällä, ja oikealla edessä Leikkaus, jota voi tarpeen mukaan lyhentää.
Pidin kovasti myös muista näyttelyssä esillä olevista tuotteista. Erityisesti silmääni miellyttivät pyöreäkahvaiset amppelit (Kerä, Hanna Särökaari), pinottavat kahvalliset korit (Grow, Jun Furukawa ja Yuka Sato / Atelier Yocto), musta tuoli ja jakkara (Mono, Kasper Nyman), sekä hauska tarjoiluvaunu (Palat, Maiju Uski). Kaikki hyvin suunnitellun ja huolellisesti tehdyn näköisiä. Lisätietoja tuotteista löydät EcoDesignin katalogista.
Protoshop -osastolla oli nuorten muotoilijoiden showroom. Suosikkini oli Eri Shimatsukan suunnittelema Kuusikko -kudos, joka oli sormiahivelevän pehmeää ja pidin kovasti sen värimaailmasta. Se kuvastaa talvea, kun taas tuolilla lepäävä puolukkametsästä inspiraationsa saanut torkkupeitto edustaa syksyä ja jakkaranpäälliset kevättä ja kesää. Kuvassa on itse suunnittelija kertomassa luomuksistaan.
The Block -korttelin Talentshopissa huomioni kiinnitti Hanna Anosen herkullisenvärinen piste leikkisine tuotteineen. Esillä olivat Ripsiraita -matto (vasemmalla), Koru -mobilet ja huovasta valmistettu Pala-matto (molemmat oikealla).
Made in Finland -alueella ollut Hakolan piste oli erottuva ja hauskasti koottu. Upean sinisen sävyinen sohva, vaalea puu ja herkulliset karkkivärit toimivat houkuttelevana kokonaisuutena. Puuhelmin koristellut amppelit olisin halunnut napata kotiin mukaan.
Gymi Furniture on toiminnallinen kalustesarja, joka innostaa lapsia liikkumaan. Tosi hauska idea, ja tärkeä aihe!
Kahvikapselitaidetta.
Artekin teehuone oli mielenkiintoinen konsepti, ja se oli tietenkin testattava. Olen semi-fanaattinen vihreän teen rakastaja, joten mikäpä sen mukavampi yhdistelmä, kuin hyvä kaveri, teetä, pieniä makupaloja, ja skandinaavista muotoilua. Yhteen asiaan olin erityisen tyytyväinen. Nimittäin siihen, että toisin kuin ravintoloissa yleensä (valitettavasti), tee oli haudutettu juuri sopivasti. Vihreä tee on nimittäin hyvin helppo pilata hauduttamalla liian kuumassa vedessä, jolloin lopputulos on kitkerä, ja nyt tarjoilijamme teemme ojentaessaan kertoi että haudutuksessa käytetyn veden lämpötila oli vain 70 astetta. Ja hyvää oli.
Huomatkaa muuten tuo houkuttelevan vihreä sammalseinä! Me istuimme kaverini kanssa tuossa ihan sen vieressä. Valaistus oli myös toteutettu aivan ihastuttavasti, livenä se näytti vielä paremmalta kuin kuvissa.
Englantilainen kurkkuleipä, skonssi, ja vihreää teetä. Ja kaveri.
Kannustalon ja Asun -lehden messuosasto oli valittu vuoden parhaimmaksi, eikä syyttä. Se oli nimittäin ihan oikea omakotitalo. Pieni Kannustalon Lato -omakotitalo oli ulkoverhoilultaan kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikäs, ja ulkoverhoilun tumma värimaailma jatkui myös sisällä.
Seinissä oli sisäverhoiluna käytetty mustaksi käsiteltyä vaneria. Keittiössä sekä hana että allas oli kiiltävää messinkiä, kaikki muu oli mustaa.
Korkea huonekorkeus teki pienestä tilastaavaran tuntuisen.
Talolle oli rakennettu myös pieni piha patioineen, polkuineen ja sammaleineen. Pihan toisella puolella oli erillinen saunarakennus.
Talon pihalla saimme myös seurata kattauksen valmistumista.
Yksi ehkä päivän antoisimmista jutuista oli StyleRoomin järjestämä paneelikeskustelu someen ja sisustusblogeihin liittyen. Mukana keskustelemassa oli Tarja's Snowlandin Tarja, Hunajaista -blogin Riikka ja Domgård - Villa Olivian Sanna. Keskustelua emännöi StyleRoomin ja A-lehtien ystävällinen Anna Kurkela. Oli mielenkiintoista kuulla kokeneempien bloggaajien näkemyksiä, ja esitinpä yhden itseäni askarruttavan kysymyksenkin. Erityisen ihanaa oli kuitenkin päästä juttelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa, saada tukea ja kannustusta omaan bloggaamiseen, ja ylipäätään tavata uusia mukavia ihmisiä! Kiitos siis teillekin, mikäli satutte tämän lukemaan :)
Eli aika mielenkiintoinen päivä, ja se kyllä myös veikin kaikki mehut, nimittäin nukuin seuraavana yönä lähes 13 tuntia ja koko sunnuntai meni ihan zombiena. Oli kuitenkin sen arvoista, ja ensi vuonna menen taatusti uudestaan. Kävittekö te messuilla ja jos kävitte, niin mitä tykkäsitte?
Tuohan oli mukavaa, kun oli myös sisustusbloggaajia mukana! Bloggaajien merkitys sisustustiedon välittäjinä on nykypäivänä suuri.
VastaaPoistaNiin oli, tosi mukavaa!
PoistaBlogimaailma kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia ja samalla myös blogien merkitys esimerkiksi trendien esittelijöinä suurenee. Monesti tuntuu, että sen mitä sisustuslehdissä lukee, niin siitä on jo joku blogissaan kirjoittanut. En silti tarkoita, että blogit olisivat syrjäyttämässä sisustuslehtiä, vaan ne toimivat hyvin toisiaan täydentäen.