Kuulumisia kotoa ja koulusta

A on sairaana, ja niinpä meillä ollaan keskitytty lepäämiseen. Itse en onneksi tautia ole saanut (koputan puuta), mutta selkeästi toisen sairastaminen on koetellut omaakin vastustuskykyä, nimittäin viime viikon alussa nukuin koulupäivien jälkeen huimia kolmen tunnin mittaisia päiväunia. Viime viikolla jätinkin kaiken urheilun agilitytreenejä lukuunottamatta pois, levitin olohuoneen vuodesohvan, ja sillä ollaan sitten nyhjätty koko porukalla. Elukat on nauttineet, kun koko ajan on joku jonka kainalossa kyhjöttää. Alla Honeyn taidonnäyte pallo suussa möllöttämisestä. Kyseinen pallo on Honeyn "hyvänmielen pallo", eli se haetaan aina ruuan jälkeen lussutettavaksi, ja sitä esitellään myös usein vieraille. Joskus se suussa pitää vähän vinkuakin.

Lepäämisen ansiosta, tai näin ainakin uskon, en ole itse sairastunut, enkä näinollen ole onneksi joutunut jättämään yhtään koulutunteja välistä. Siitä olen ollut todella tyytyväinen, koska joka tunnilla on tehty kaikenlaista kivaa. Muovipajalla opeteltiin tunnistamaan eri muovilaatuja ihan käytännössä niiden ominaisuuksien perusteella. Eipä olisi koskaan tullut mieleen esimerkiksi polttaa pientä palaa muovia ja tunnistaa se esimerkiksi palamisen tai siitä muodostuvan savun hajun perusteella. Muita hyviä vaihtoehtoja tunnistamiseen on kynnellä ja kuulakärkikynällä raaputtaminen tai mattoveitsellä muovilevyn reunan vuoleminen. Oli tosi erikoinen tunti, voin kertoa! 

Metallipajalla päästiin kokeilemaan kappaleiden liittämistä toisiinsa juottamalla hopealla. Viime kerralla leikatut ja hiotut metalliputken palat liitettiin nyt toisiinsa hopeajuotoksella, jossa kaasuliekin avulla sulatettiin pieni pala hopeaa, joka muodosti sauman kahden teräskappaleen välille. Avainsana tässä hommassa oli lämpötilan hallinta, sillä liitettävien kappaleiden lämpötilan piti pysyä sopivana, ja todella helposti jommankumman kappaleen lämpötila pääsi lipsahtamaan liian korkeaksi, jolloin hopea tarttui vain toiseen kappaleeseen. Vaikeampaa kuin olin osannut ajatella. Lisäksi liian korkean lämpötilan vuoksi onnistuin polttamaan juottamisessa apuna (ja kappaleiden suojana) käytettyä juoksutetta, ja siitä syystä viimeistelin kynttilänjalkani lasikuulapuhaltamalla. Sillä teräksen pinnasta tuli mattamainen ja siisti, eikä palaneesta juoksutteesta jäänyt jälkeäkään. Lopputuloksen saatte nähdä myöhemmin, välivaiheista en valitettavasti tajunnut ottaa kuvia.

Puupajalla päästiin nyt kunnolla asiaan ja aloin toteuttaa suunnittelemani salaattiottimia. Oli hauska nähdä millainen prosessi niiden valmistaminen käsin on ja miten lopullinen muoto alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Tein myös jatkoa ajatellen yhden "note to self"-havainnon: hanki hengityssuojain! Tuntien jälkeen tuntui kuin poskiontelot olisivat olleet täynnä aivan hienoa hiontapölyä, jota päädyin jopa huutelemaan nenäkannulla pois. Tällä viikolla saan varmaankin viimeisteltyä salaattiottimeni, ja koska kurssilla on vielä jokunen tunti jäljellä, ehdin kenties tehdä jotain muutakin pientä.

Eilen meillä oli työsuojelun tentti, joka toteutettiin mielestäni tosi fiksusti, sillä tavallisen tentissä istumisen sijaan jalkauduimme pienryhmissä pajoille ja saimme itse pohtia sopivia kysymyksiä, joilla työturvallisuutta kunkin laitteen tai välineen käytössä voitiin kerrata. Tämän jälkeen vastasimme ensin omiin kysymyksiimme ja sen jälkeen kiersimme muiden ryhmien pisteet vastaten kaikkiin kysymyksiin. Lopuksi kävimme vielä luokassa opettajan johdolla läpi kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset, jolloin epäselvyyksiä ei pitäisi olla jäänyt kenellekään, ja asiat tuli hyvin kerrattua vielä uudestaan. Tällainen käytännönläheinen lähestymistapa oli mielestäni tosi tehokas. Kyseessä kun ei todellakaan ole mikään leikin asia, kun kaasupullojen, vannesahojen ja sirkkeleiden kanssa toimitaan. 

Siinäpä viime viikon ja alkuviikon kuulumisia. Toivottavasti olette pysyneet terveinä, ja jos on tauti päässyt iskemään, niin muistakaahan levätä!