HABITARE 2015

Yli 45 000 kävijää, satoja näytteilleasettajia, ääntä, valoa, designia. Tätä kaikkea oli viime viikolla järjestetyt Suomen suurimmat sisustusalan messut, eli Habitare. Olin ensimmäistä kertaa kyseisillä messuilla, ja oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Nähtävää oli niin valtavasti, että suurimman osan ajasta vain katselin ympärilleni muistamatta edes ottaa kuvia! Onneksi jokunen otos tallentui verkkokalvojen lisäksi myös muistikortille, ja voin näin jakaa pienen osan kokemastani teidän kanssanne. 

Koulun kautta järjestettävä reissu peruuntui, ja niinpä päätin lähteä Habitareen itsekseni. Ostin lauantaille meno-paluu-junaliput, lähtö klo 5.37 ja paluu klo 20.48. Rankka päivä siis tiedossa. Onneksi sain lopulta mieleistä seuraa, enkä joutunutkaan kiertelemään messuja aivan yksikseni, kun ihana tekstiilimuotoilijakaverini tuli seurakseni. Kiitos, oli kivaa!

Sitten itse messuihin.

Vastuullista muotoilua esittelevä EcoDesign -näyttely kiinnosti itseäni erityisesti sen vuoksi, että siskoni mies ja hänen kaverinsa (yhdessä muotoilutoimisto Siltanen | Sandberg) olivat voittaneet EcoDesignin suunnittelukilpailun ykkössijan, ja kaksi heidän suunnittelemaansa valaisinta oli esitteillä näyttelyssä. Valaisimet ovat tarkoitettu ulkokäyttöön ja niiden puinen pinta on käsitelty hiiltämällä, mikä on ekologinen pintakäsittelytapa, sillä siinä ei käytetä kemikaaleja. Vasemmalla edessä on liikuteltava Kääntö, joka syttyy ja sammuu valaisinta kääntämällä, ja oikealla edessä Leikkaus, jota voi tarpeen mukaan lyhentää.

Pidin kovasti myös muista näyttelyssä esillä olevista tuotteista. Erityisesti silmääni miellyttivät pyöreäkahvaiset amppelit (Kerä, Hanna Särökaari), pinottavat kahvalliset korit (Grow, Jun Furukawa ja Yuka Sato / Atelier Yocto), musta tuoli ja jakkara (Mono, Kasper Nyman), sekä hauska tarjoiluvaunu (Palat, Maiju Uski). Kaikki hyvin suunnitellun ja huolellisesti tehdyn näköisiä. Lisätietoja tuotteista löydät EcoDesignin katalogista.

Protoshop -osastolla oli nuorten muotoilijoiden showroom. Suosikkini oli Eri Shimatsukan suunnittelema Kuusikko -kudos, joka oli sormiahivelevän pehmeää ja pidin kovasti sen värimaailmasta. Se kuvastaa talvea, kun taas tuolilla lepäävä puolukkametsästä inspiraationsa saanut torkkupeitto edustaa syksyä ja jakkaranpäälliset kevättä ja kesää. Kuvassa on itse suunnittelija kertomassa luomuksistaan.

The Block -korttelin Talentshopissa huomioni kiinnitti Hanna Anosen herkullisenvärinen piste leikkisine tuotteineen. Esillä olivat Ripsiraita -matto (vasemmalla), Koru -mobilet ja huovasta valmistettu Pala-matto (molemmat oikealla). 

Made in Finland -alueella ollut Hakolan piste oli erottuva ja hauskasti koottu. Upean sinisen sävyinen sohva, vaalea puu ja herkulliset karkkivärit toimivat houkuttelevana kokonaisuutena. Puuhelmin koristellut amppelit olisin halunnut napata kotiin mukaan.

Gymi Furniture on toiminnallinen kalustesarja, joka innostaa lapsia liikkumaan. Tosi hauska idea, ja tärkeä aihe! 

Kahvikapselitaidetta.

    

Artekin teehuone oli mielenkiintoinen konsepti, ja se oli tietenkin testattava. Olen semi-fanaattinen vihreän teen rakastaja, joten mikäpä sen mukavampi yhdistelmä, kuin hyvä kaveri, teetä, pieniä makupaloja, ja skandinaavista muotoilua. Yhteen asiaan olin erityisen tyytyväinen. Nimittäin siihen, että toisin kuin ravintoloissa yleensä (valitettavasti), tee oli haudutettu juuri sopivasti. Vihreä tee on nimittäin hyvin helppo pilata hauduttamalla liian kuumassa vedessä, jolloin lopputulos on kitkerä, ja nyt tarjoilijamme teemme ojentaessaan kertoi että haudutuksessa käytetyn veden lämpötila oli vain 70 astetta. Ja hyvää oli. 

Huomatkaa muuten tuo houkuttelevan vihreä sammalseinä! Me istuimme kaverini kanssa tuossa ihan sen vieressä. Valaistus oli myös toteutettu aivan ihastuttavasti, livenä se näytti vielä paremmalta kuin kuvissa.

Englantilainen kurkkuleipä, skonssi, ja vihreää teetä. Ja kaveri.

Kannustalon ja Asun -lehden messuosasto oli valittu vuoden parhaimmaksi, eikä syyttä. Se oli nimittäin ihan oikea omakotitalo. Pieni Kannustalon Lato -omakotitalo oli ulkoverhoilultaan kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikäs, ja ulkoverhoilun tumma värimaailma jatkui myös sisällä.

Seinissä oli sisäverhoiluna käytetty mustaksi käsiteltyä vaneria. Keittiössä sekä hana että allas oli kiiltävää messinkiä, kaikki muu oli mustaa.

Korkea huonekorkeus teki pienestä tilastaavaran tuntuisen.

  

Talolle oli rakennettu myös pieni piha patioineen, polkuineen ja sammaleineen. Pihan toisella puolella oli erillinen saunarakennus.

  

Talon pihalla saimme myös seurata kattauksen valmistumista. 

Yksi ehkä päivän antoisimmista jutuista oli StyleRoomin järjestämä paneelikeskustelu someen ja sisustusblogeihin liittyen. Mukana keskustelemassa oli Tarja's Snowlandin Tarja, Hunajaista -blogin Riikka ja Domgård - Villa Olivian Sanna. Keskustelua emännöi StyleRoomin ja A-lehtien ystävällinen Anna Kurkela. Oli mielenkiintoista kuulla kokeneempien bloggaajien näkemyksiä, ja esitinpä yhden itseäni askarruttavan kysymyksenkin. Erityisen ihanaa oli kuitenkin päästä juttelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa, saada tukea ja kannustusta omaan bloggaamiseen, ja ylipäätään tavata uusia mukavia ihmisiä! Kiitos siis teillekin, mikäli satutte tämän lukemaan :)

Eli aika mielenkiintoinen päivä, ja se kyllä myös veikin kaikki mehut, nimittäin nukuin seuraavana yönä lähes 13 tuntia ja koko sunnuntai meni ihan zombiena. Oli kuitenkin sen arvoista, ja ensi vuonna menen taatusti uudestaan. Kävittekö te messuilla ja jos kävitte, niin mitä tykkäsitte?

Opiskelua: viikko 2

Jos viime viikolla jo tuntui, että täällä opiskelusta on tulossa varsin erilaista aiempiin yliopisto-opintoihini verrattuna, niin viimeistään tämän viikon maanantaina siitä ei ollut epäilystäkään. Ehdimme nimittäin hädin tuskin istahtaa tunnille, kun saimme tehtävän lähteä tutkimaan rakennettua ympäristöä ja valokuvaamaan oivaltavaa materiaalien käyttöä. Esimerkkejä tuli löytää viisi. Eli eikun samantien pyllyt ylös penkeistä ja ryhmissä tallustelemaan ympäri kaupunkia. Meidän ryhmämme suuntasi keskustaan, ja kyllähän niitä oivaltavia ratkaisuja alkoi löytyä, kun kulki oikeasti silmät auki. Tehtävän tarkoituksena oli opetella arvioimaan ympäristöä muotoilijan tavoin. Tässäpä mitä valitsimme:

Taideteos kerrostalon seinässä. Kaarevista muodoista koostuva teos elävöittää muuten kovin laatikkomaista ja ankeaakin rakennusta. Teos on taiteilija Pauno Pohjolaisen 15-metrinen merialumiinista valmistettu "Pennejä taivaasta".

Liikennemerkkiteline, rei'itettyä terästä. Uudenlainen ja yllättävä muoto tavanomaiselle rakenteelle. 

Torin kiinteät teräksiset pyörätelineet. Muoto on mielestäni kauniin graafinen ja oivaltava, perinteinen pyöräteline on toteutettu täysin uudella tavalla. Telineet ovat tyhjänä kauniit, käytössä toimivat.

Toripenkit, yhteinen muotokieli. Penkit ovat hauskasti kaarevat, ja toistavat kivasti torikiveyksen kaarevia muotoja. Pyöreät pallot taustalla jatkavat samaa värimaailmaa ja muotokieltä.

Rimoitus elävöittää tämän kerrostalon julkisivua. Lämpimän ruskeat sävyt puhaltavat elämää muuten synkeän väriseen ja hyvin selkeälinjaiseen taloon. 

Tällä ja viime viikolla olemme lisäksi tutustuneet puu-, muovi- ja metallipajoihin, ja ensi viikolla aloitamme pajatyöskentelyn. Pääsemme ainakin takomaan, ja se kuulostaa hauskalta! 

Perjantaina meillä oli ensimmäiset konstruktio-opin tunnit. Konstruktio-opissa mm. tarkastellaan erilaisia rakenteita, mitoitetaan ja lasketaan materiaaleja ja huomioidaan rakenteen ja materiaalin mahdollisuudet muodon suhteen. Pehmeän laskun sijaan aloitimme suorittamalla ryhmissä kaksi "painetestiä", eli saimme materiaalit, tehtävän, ja aikarajan, jolloin meidän oli oltava valmiita. Ensimmäisessä tehtävässä saimme materiaaliksi 7 kpl A4-papereita ja liimapuikon, tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman korkea itsenäisesti seisova torni. Piirretty suunnitelma piti hyväksyttää opettajalla ennen lupaa rakentaa. Alla kuva meidän aikaansaannoksestamme, tornin korkeus on arviolta 120 cm.

Toisessa tehtävässä saimme materiaaliksi 20 kpl spagettia, n. 30 cm maalarinteippiä, n. 30 cm lankaa ja yhden vaahtokarkin. Käytänössä tehtävänanto oli muuten sama, mutta vaahtokarkki tuli saada pysymään rakenteen päällä, eikä suunnitelmaa tarvinut ensin hyväksyttää opettajalla. Alla jälleen kuvassa lopputulos, joka on noin 50 cm korkea. Jos haluat kokeilla, tsekkaa The Marshmallow Challenge.

Nyt istun muuten junassa kohti Helsingin Habitare -messuja, eli edessä on päivä vuoden suurimmassa sisustusalan tapahtumassa, can't wait!

SATOA Kuopio Food Festival 28.-29.8.2015

Kuopio on aivan mahtava ruokakaupunki, ja sen sai jälleen huomata viime viikon lopulla järjestetyillä Satoa -ruokafestivaaleilla, jotka järjestettiin nyt toista kertaa. Tapahtuma tarjosi katuruokaa parhaimmillaan ja mukana oli 24 upean laadukasta ruokaa tarjoileva autoa, konttia tai telttaa. Ruoka-annokset olivat hinnaltaan huokeat 2-6 € ja ruokaa tarjoiltiin perjantaina klo 11-21 ja lauantaina klo 11-20.

Perjantaina sää ei valitettavasti suosinut, vaan vettä tuli enemmän tai vähemmän koko päivän iltaan saakka. Sääennusteita seuraillen saavuinkin paikalle perjantaina hieman ennen ilta kahdeksaa ja sade loppuikin pian antaen tilaa upealle auringonlaskulle ja sateenkaarelle. Onneksi kävijöitä oli sateesta huolimatta, ja sateenvarjon lisäksi joidenkin kojujen edessä oli katettuja alueita, joiden suojassa sai ruokailla kastumatta. Tapahtuman teemavärinä oli muuten auringonkeltainen, joka piristi kummasti sateista päivää aurinkoisella hohteellaan. Lisäksi tunnelma oli ankeasta säästä huolimatta tosi miellyttävä, ihmiset jutustelivat, hymyilivät, ja nauttivat upeista makuelämyksistä musiikin soidessa taustalla.

Infopisteiltä sai tapahtuma-alueen kartan, jonka toiselta puolelta löytyi myös kaikkien kojujen menut. Menu oli lisäksi teipattu jokaisen pöydän päätyyn, joten sieltä oli helppo käydä kurkistamassa mitä seuraavaksi tekisi mieli maistaa.

Via Gourmet oli yksi tapahtumassa mukana olleista ravintoloista. A työskentelee kyseisessä yrityksessä ja oli siten viikonlopun tapahtumassa töissä. Sainkin hänen kauttaan mahdollisuuden maistaa Via Gourmet'n koko menun ja vastineeksi lupasin kuvata ja kertoa tarjotuista ruuista. Menu sisälsi kolme ruokalajia; alkupalan, pääruuan ja jälkiruuan. Jopa pääruuan makkara oli itse tehtyä, mistä kyllä pisteet kotiin! Allaolevassa kuvassa näkyy menu kokonaisuudessaan, ja seuraavissa kuvissa itse ruuat.

Pidin jokaisesta annoksesta kovasti, mutta ehkä suosikikseni nousi alkuruoka, eli punajuuricarpaccio ja savumuikkumousse. En osaa oikein sanoa annoksesta muuta, kuin että kaikin puolin ihana! Maut olivat aidot, raikkaat, ja erinomaisesti toisiinsa sopivat. Myös annoskoko tuntui juuri sopivalta. 

Pääruokana oli Via Gourmet'n karitsanmakkara hunaja-sitruunaperunoiden ja omena-inkiväärihillokkeen kera. Makkarassa oli vahva käsityön leima, hyvällä tavalla, eli ei todellakaan mikään jauhomakkara. Makkaran sisältämä liha oli mukavan hienoksi jauhettu, eli mitään ikäviä sattumia ei ollut, ja maku oli mukavan mausteinen. Arvostan ehdottomasti sitä, että makkarat oli tehty käsin! Hilloke oli herkullisen makeaa ja sopi kivasti suolaisen makkaran kaveriksi tasapainottamaan ja täydentämään makuja. Hunaja-sitruunaperunat tekivät annoksesta täyttävämmän ja komppasivat muiden komponenttien makuja keikkuen hauskasti suolaisen ja makean rajalla. 

Jälkiruokana oli ihanan makea mustikka-kuusenkerkkäjäätelö ruismuruilla. Mustikka ja ruis ovat aina takuuvarma yhdistelmä, ja jäätelössä käytetty kuusenkerkkäsiirappi antoi jäätelölle kivan makean vivahteen. Jäätelö oli tehty ilman jäätelökonetta, minkä vuoksi rakenne oli hieman hileinen, mutta ainakaan minua se ei haitannut, vaan toi vain sellaisen sorbettimaisen fiiliksen. Kaikenkaikkiaan jälkkäri oli oikein sopiva päätös kokonaisuuteen. Kiitos Via Gourmet'n porukalle näistä herkuista!

Via Gourmet vastaa Kopion Steinerkoulun lounasruuasta, ja sen lisäksi ruokarekka kiertää lounasaikaan muutamaan eri kohteeseen, josta ruokaa voi käydä ostamassa. Nettisivuilta löytyy menut ja lisää tietoa sijainneista, käyhän katsomassa!

Koska masuun jäi vielä hieman tilaa, sillä olin super nälkäinen tapahtumaan saapuessani, ja niin paljon kiinnostavia annoksia menulta löytyi, kävin vielä maistamassa yhden pääruuan ja yhden jälkiruuan. Pääruuaksi valitsin Amarillon härkäburgerin Sawolaesittain. Hampurilainen oli kooltaan hintaansa (5 €) nähden suuri, mutta miinusta annan valkoisesta valmissämpylästä. Burgeri oli kuitenkin oikein maukas ja plussaa ehdottomasti pihvin paistoasteesta, joka oli juuri ja juuri kypsä jättäen lihan pinnasta rapeaksi ja sisältä mehukkaaksi.

Jälkiruuaksi valitsin Kummisedän omena-taatelipiiraan vaniljakastikkeella. Taateli antoi perinteiselle piiraalle sen kaipaaman pienen twistin ja muruset maistuivat herkullisilta ja toivat annokseen suutuntumaa. Piiras itsessään oli ihanan tahmea ja mehukas. Kolmen euron hintaan en todellakaan joutunut pettymään.

Ilta hämärtyi tunnelmallisena ja väkeä riitti sulkemisaikaan saakka.

Lauantaina kävin tapahtumassa lounaalla ja eilisen sadepäivän jälkeen jonot pääsivät yllättämään. Ehdin kuitenkin maistaa kolme annosta ennen kuin kipitin hirmuista vauhtia juna-asemalle ja suuntasin kohti etelää taitoluistelutuomarien vuosittaista tuomaritapaamista varten. Ensimmäisenä maistoin Intron Korean Hot Dog & Kimchiä -annoksen, joka sisälsi Liepuskan hot dog -sämpylän, Lihaniekan chorizomakkaran ja togarashimajoneesia kimchillä kuorrutettuna (hintaan 5 €). Annos oli hieman tulinen, mutta ei minun makuuni yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. Sämpylä oli maukas ja kivan rapeaksi paahdettu. Hyvä kokonaisuus, ja muuten elämäni ensimmäinen hot dog!

Hot dogin jälkeen jäi vielä hieman nälkä, joten suuntasin Rosson kojulle maistamaan 5 euron hintaisen Italian Sandwichin ja valkosuklaapannacotan. Sandwich oli ylikypsällä porsaan kaslerilla, vuohenjuustolla ja sriracha -kastikkeella maustetulla coleslawilla täytetty focaccia, joka oli huomattavasti herkullisempi kuin miltä kuvassa näyttää. Focaccia oli rapea, muttei kuiva, liha hieman rapeaa pinnasta ja sisältä pehmeää ja mehukasta. Vuohenjuusto sopi kokonaisuuteen yllättävän hyvin, ja mielestäni kaikki annoksen komponentit toimivat yhdessä hienosti. Annosta oli tosin hieman vaikeaa syödä, koska täytettä oli niin paljon eikä se meinannut pysyä leivän sisällä. Pikkuvikoja.

Pannacotta on aina hyvää, ja niin tälläkin kertaa. Valkosuklaa tuo vaihtelua tavalliseen pannacottaan ja mustikkahilloke sopi hyvin raikkaana lisänä kermaiseen jälkiruokaan. Annos maksoi huimat 2 euroa.

Kuinka moni kävi tapahtumassa? Mitä maistoitte ja tykkäsittekö? Itse ainakin aion ensi vuonna mennä uudestaan, ja suosittelen todella käyntiä muillekin. Tämänkaltaisia katuruokatapahtumia saisi Suomessa olla enemmänkin, ja laadukasta katuruokaa toivoisi kyllä olevan saatavilla arkenakin, jos minulta kysytään.

Kiinnostava tapahtuma, hieno tunnelma, upeita makuelämyksiä - mikäs sen parempaa?

Ensimmäinen kurssi alkoi

Tänään alkoi opiskelu todenteolla, ja ensimmäisenä tutustutaan erilaisiin materiaaleihin ja työskentelymenetelmiin. Lisäksi kurssilla käsitellään konstruktiotekniikkaa (eli erilaisia rakenteita ja esim. liikkeen vaikutusta rakenteisiin) ja teknisen piirtämisen perusteita. Johdantoluentojen jälkeen päästiin heti tositoimiin teknisen piirtämisen tunnilla, ja mulla oli ihan luvattoman hauskaa numeroidessani eri suunnista kuvattujen palikoiden kulmia. Ihan kuin jossain Mensan älykkyystestissä olisi ollut! Tämän jälkeen vuorossa oli puupajan ensimmäiset tunnit, joissa tutustuttiin suomalaisiin puulajeihin ja puunkäsittelylaitteisiin, kuten vannesaha ja hiomakone. Opettaja demonstroi niiden käyttöä leikkaamalla ja hiomalla raakamäntylankusta henkarin puuosan. Kyllä alkoi itselläkin jo sormet syyhytä tekemään omin käsin! Onneksi sitä ei tarvitse kauaa odottaa, sillä saimme jo kaksi koivupalikkaa ja tehtävän luonnostella salaattiottimet tai wok-ruuan laittoon tarkoitetut lastat, jotka näistä palikoista olisi tarkoitus lopulta loihtia. Nyt vaan kynä syyhyämään, ja kun luonnos on opettajan hyväksymä, niin sitten onkin jo toteutuksen vuoro. 

Liikunnan ja suihkun jälkeisessä euforiassa keitin äsken kupposen vihreää teetä, sytyttelin kynttilöitä, kaivoin suosikkijääteloni pakastimesta ja otin teknisen piirtämisen kesken jääneet tehtävät ja luonnoskirjan esiin aikomuksenani viettää mukavaa iltaa itsekseni ekojen kotiläksyjen parissa. Tuntuu muuten aika aikuiselta, kun ajatuksissaan yhdistää kotiläksyt ja mukavan illan samalle päivälle! Tästä se lähtee, ja minä olen niin valmis!

Uuden äärellä

Huh! Takana on nyt ensimmäinen päivä sisustusalan opiskelijana. Meitä aloitti täällä Savonia -ammattikorkeakoulussa sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun puolella huimat 44 opiskelijaa. Toistaiseksi ollaan vasta päästy tutustumaan hieman toisiimme, kouluun, tuutoreihin, sekä yleisiin opiskelukäytäntöihin. Huomenna jatkuu samalla teemalla, ja ylihuomenna sitten aloitamme lukujärjestyksen mukaisen opiskelun.

Tämän päivään perusteella olen positiivisesti yllättynyt siitä miten mahtavan oloista porukkaa uudet opiskelijakaverini tuntuvat olevan! Lähes kaikki ovat tehneet jo jonkin verran aiempia opintoja, suoraan lukiosta tulee vain ihan muutama. Taustat ovat hyvin erilaisia, ja se on tosi kiva juttu. Olin myös kuvitellut olevani selvästi muita vanhempi, mutta koska vain pieni osa on vasta koulunpenkiltä vapautuneita, on porukan keski-ikä korkeampi kuin olin ajatellut. Aika saman ikäistä ja henkistä porukkaa tuntui olevan, ja vieläpä hirmu motivoituneen oloista, kun on jo ehkä kokeiltu jotain muuta ja ehditty etsiä sitä omaa juttua. Vaikuttaa siis erittäin lupaavalta! Nyt vaan innolla väsäämään opintosuunnitelmaa ja lukujärjestystä, ja sitten kiinni niihin itse opintoihin. Tästä tulee vielä hyvä!

Nyt nukkumaan, että huomenna en näytä ihan haudasta nousseelta, kun iltapäivällä on opiskelijakorttikuvaus!

Opiskeluintoa kaikille muillekin opintonsa aloittaneille :)

Terkuin 

Noora, muotoilijaopiskelija (ooh, kuulostaapa hienolta!)

Muutamia uusia juttuja kotona

Meille on tässä kesän aikana hankittu muutama kiva pieni uutuus, joista ensimmäisenä on Saanan ja Ollin ihanat patakintaat. Edelliset oli jo aika karmeassa kunnossa, joten ne saivat väistyä näiden kaunottarien tieltä. Näitä kelpaa pitää esillä!

Patakintaiden takana omassa koulussaan roikkuu kaksi (samanlaista) Design Pylsyn patalappua, jotka toimivat myös hyvin pannunalusina. Ne on ostettu Joutsasta, kun kävimme mökkeilemässä sukulaisten mökillä yhden viikonlopun verran. Design Pylsy on Joutsalaisen kankaanpainajataiturin Anu Pylsyn tuotemerkki, joka sisältää valtavan määrän kaikenlaisia käsin tehtyjä ihanuuksia.

Keittiöpyyhkeet on Lapuan Kankureiden (ostettu Mikkelin Kenkäverosta), ja Haisulipyyhe Finlaysonin.

Pylsyltä tarttui mukaan patalappujen lisäksi kauniita lasinalusia, jotka ovat meidän lasisella sohvapöydällä tarpeen. Ja ovathan ne lisäksi kauniita katsella! Tuo kaupunkikuva on muuten Helsinki.

Tämä allaoleva pussukka on ensimmäinen, mikä tarttui käteen Pylsyllä kierrellessäni. Tosi hauska, ainakin minusta! Olen kuljetellut siinä tällä hetkellä koruja, kuvassa siskoni häissä käyttämäni asusteet - meniköhän vähän överiksi tuon kimalluksen kanssa? Bling bling! Korvakorut ja rannekoru on Glitteristä, sormus Swarovski ja hiuskoriste on hankittu Helsingistä Revelations:lta häitä varten.

Viimeinen juttu on itse tehty. Nimittäin ostin mustaa juuttinarua, lisäsin pari puuhelmeä, avainrinkulan, ja solmin kultaköynnökselleni amppelin. Työnsin katon ja verholistan väliin pitkän ruuvin, ja siellä se nyt roikkuu.

Siskon häät Sastamalassa - Juhlatila ja koristelu

Menneenä lauantaina juhlittiin pikkusiskoni häitä Sastamalassa... anteeks, Tyrväällä, ja ajattelin (näin sisustuspainotteista blogia kun tässä ainakin yritän kirjoittaa) kertoa yhdessä postauksessa juhlatilasta ja sen koristelusta. (Kuvat ovat iPad-laatua.)

Perjantaiaamuna aikaisin ajelimme vanhempieni kanssa juhlapaikkaa koristelemaan, ja koko päivä siellä vierähtikin. Juhlatilana oli viehättävä Tervahovi, joka koristeltiin lukuisin valoköynnöksin, lyhdyin ja kynttilöin. Alakerrassa oli ruokailutila, jossa oli 10 pitkää pöytää vieraille (reilut 100 vierasta, mahduttiin tiiviisti) sekä morsiusparille oma pieni kahdenhengen pöytä. Pöydät katettiin valkoisin liinoin, päälle levitettiin juuttikankaat kaitaliinoiksi, ja koristeina toimivat kirpputoreilta haalitut messinkiset kynttilänjalat valkoisine kynttilöineen, sekä lasipurkkeihin asetellut harsokukat, valkoiset ja vihertävät hortensiat, ja vaaleanvihreät neilikat. Morsiuspari, muotoilijoita kun ovat molemmat, oli itse suunnitellut kaiki koristelut ja täytyy sanoa, että mielestäni ne olivat tähän tilaan aivan napakymppi! Sopivan rouhea tyyli, joka ei sodi tilan vieläkin rouheampien seinien kanssa, mutta kuitenkin juhlavan pelkistetty olematta liian maalaisromanttinen. Tilan puolesta saadut pöydät ja tuolitkin sopivat tumman värinsä puolesta kauniina kontrastina vaaleiden koristeiden kaveriksi ja toivat omalta osaltaan lisää juhlavuutta.

Yläkerta oli varattu bändille ja tansseille, ja salin kattoon viriteltiin valoköynnöksillä upea tähtitaivas. Lisäksi jokaisessa pylväässä roikkui ledeillä toimiva myrskylyhty ja katonrajaan ripustettiin parikymmentä valkoista paperinarupalloa. Tanssilattian reunustoilla oli muutama pöytä levähdystä varten, ja ne koristeltiin mutkattomasti juuttikankailla, ja juomalaseihin sujautetuilla ledituikuilla. Eikö tullutkin suorastaan unenomainen tunnelma? Kuvat on otettu perjantai-iltana, kun kaikki alkoi olla valmista, joten myrskylyhdyt ja ledituikut eivät näissä kuvissa valitettavasti ole päällä, eikä kynttilöitä ole sytytetty.

Juhlapaikalla oli lisäksi kabinetti- ja saunatilat sekä katettu terassi paljuineen. Perjantai-iltana, tai oikeastaan yönä kävimmekin vielä A:n, serkkuni ja äitini kanssa paljussa ja saunassa rentoutumassa rankan päivän jälkeen (siis mulla äitillä oli rankka päivä koristellessa, pojat olivat ajelleet illaksi Kuopiosta töiden jälkeen, joten olihan niilläkin toki rankka ajomatka takana). Pari kertaa pistäydyin jopa viereisessä järvessä lumpeenlehtien keskellä pulahtamassa täyden kuun paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vesi oli aika vilpoisa, mutta toimi täydellisenä väsyneiden jalkojen virkistäjänä! Silläpä jaksoihin sitten hyvin seuraavaan päivään, jolloin koittikin itse H-hetki, mutta siitä lisää myöhemmin... 

T. Kaaso