Blogin nimen taustaa

Kuten varmaan arvaattekin, blogin nimellä "Villakoiria ja kissankarvaa" on kaksi merkitystä, jotka linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Minulla on kolme lemmikkiä, kaksi villakoiraa ja yksi kissa. Toisaalta sisustuksen näkökulmasta meillä on "normaalia" enemmän imuroitavaa ja siksi nurkissa ja sängn alla pyörii jatkuvasti "villakoiria ja kissankarvaa". Villakoiristahan karvaa ei lähde oikeastaan kuin harjatessa tai leikkaamalla, aivan kuten ihmisten hiuksista, mutta toki tassuissa kulkeutuu sisään multaa, hiekkaa ja roskia. Sitten se kissa... Pitkäkarvainen maatiaiskissa ja siitä TODELLA lähtee karvaa. Voi hyvää päivää miten paljon yhdestä kissasta voi sitä karvaa irrotakaan! Ja osaa se muutenkin kyllä sotkea, joten ainakaan meillä en allekirjoita väitettä kissan siisteydestä. Jos olisin himosiivoaja, olisi pakko imuroida päivittäin, jotta karvapalleroita ja pölyä ei olisi missään. En kuitenkaan jaksa tästä suuremmin stressata, vaan siivoan kun siltä tuntuu. Ei meillä likaista ole, mutta karvaa ja pölyä tulee niin paljon koko ajan, etten yksinkertaisesti viitsi koko ajan imurin varressa keikkua. Toisaalta myös koen, ettei koti saakaan olla liian steriili, bakteerit kun ovat immuunijärjestelmän kannalta tärkeitä ja on myös olemassa hyviä bakteereita joita tarvitaan, jotta pysytään terveinä.

No sitten itse asiaan, eli näihin sotkijoihin, joita myös lemmikeiksi kutsutaan. Aloitetaan vanhimmasta. Tämä 9 ½-vuotias toyvillakoirarouva kulkee nimellä Honey, nimi juontaa juurensa koiran pentuturkista, joka oli väriltään kuin juoksevaa hunajaa. Ja nimellä on myös kaksi merkitystä (selvä teema havaittavissa..). Honey on väriltään aprikoosi (pentuna väri oli enemmänkin punainen) ja tämä pehmokoiran virkaa toimittava prinsessa painaa huimat 2,9 kg <3

Honey

Pysytään vielä koirissa, eli seuraavana onkin sitten Bella, joka on viime viikolla 4 vuotta täyttänyt kääpiövillakoira. Bella painaa hurjat 3,2 kg ja on näin koirista suurempi (valtava!). Bella on ihan mahdottoman kova touhuamaan ja siksi päädyinkin sen kanssa agilityn pariin koiran ollessa 10 kk:n ikäinen ja nyt siitä on kehkeytynyt oikein näppärä kisakoira. Bella on käsittänyt ehkä rotunsa hieman väärin ja onkin siis mielestään vartija, hiustenpesijä, kissan komentaja (Honey on tosin siinä hommassa vakuuttavampi, lauman johtaja kun on), peittelijä, ym. moraalinvartija. Sen kanssa ei ole koskaan tylsää, eikä se väsy ikinä leikkimiseen. Varsinkaan kävyillä tai kissan leluilla.

Hurja voittajapuudeli. Kisakumppanit varokaa.

 

Sitten onkin meidän todellisen sottapytyn vuoro, eli Muru-kissa, joka on 8-vuotias pitkäkarvainen maatiaiskissa jonka kauniin ulkomuodon ei kannata antaa hämätä. Se on aika hömelö, ei siis mikään penaalin terävin kynä, joskus varsin ilkikurinen, erityisesti jos ruoka on loppunut tai kisu kaipaa muuten vain huomiota. Ennen kaikkea Muru on kuitenkin seurallinen sylivauva. Kooltaan Muru on noin 4,5-5 kg ja näin lauman suurin jäsen! Se kiusaa koiria, mutta tietää kuitenkin olevansa lauman alin jäsen (tai no, ehkä Bellan kanssa välillä käyvät keskustelua tästä alimman jäsenen paikasta...) ja ihmisille se on tosi kiltti ja seurallinen. Mutta se karvanlähtö. Vuoden ympäri. Huh. Niin ja huonekalujen kynsiminen, jonka vuoksi yksi sohva on jo mennyt vaihtoon...

Junassa on hyvä ottaa rennosti ja välillä käydä moikkailemassa koiriakin.

Tässäpä minun karvakasani, jotka asettavat omat rajoitteensa sisustamiselle. Meille ei ainakaan valkoista kangassohvaa taida koskaan tulla. Mutta eipä tuntuisi koti oikeasti kodilta ilman näitä seuralaisia <3

Onko teillä lemmikkejä ja miten ne näkyvät sisustuksessa? Vai näkyvätkö?

Eläimellisin terveisin

Noora